Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Käärmekullan pyyntö kävi kollille hyvin ja tämä nyökkäsi.
“Mennään”, hän naukaisi ja asteli pari askelta kohti leiriä. Käärmekulta ei liikahtanutkaan.
“Käärmekulta?”
“Ai, joo. Mitä?” Käärmekulta naukui vähän hämmentyneenä. Sädesäihke arveli, että hän oli vain vaipunut ajatuksiinsa eikä kuullut, mitä hän oli sanonut.
“Aletaanko mennä?” hän toisti lempeästi.
“Kyllä, joo”, Käärmekulta naukui ja lähti Sädesäihkeen perässä kävelemään. He kävelivät hetken hiljaa. Jotenkin tilanne muistutti Lotan kanssa tapahtunutta yllätyshyökkäyssekamelskaa ja Sädesäihkettä alkoi ahdistamaan. Hän huokaisi syvään toivoen, ettei Käärmekulta kiinnittäisi siihen mitään erityistä huomiota.
“Kaikki hyvin?” naaras kuitenkin kysyi. Sädesäihke nyökkäsi. Hän ei halunnut juuri nyt avautua kauheasti. Se ei tuntunut tilanteeseen sopivalta.
“Tulee mieleen oppilasajat, kun olimme kaksin metsässä ja opetit minulle mitä eroa hiirten ja lintujen vaanimisella on”, hän valehteli. Tosiasiassa mieleen tuli ihan eri muistoja mutta oli hyvä elää pienissä valkoisissa valheissa aina toisinaan.
“Muistan myös, kun leikimme Korpikasteen ja sinun kanssasi joskus, kun olin pentu. En ikinä pitänyt siitä naarasta kauheasti mutta halusin leikkiä teidän kanssa vain siksi, että saisin viettää aikaa sinun kanssasi”, Sädesäihke naurahti. Hän muisti myös kuinka Korpikaste oli ärsyttänyt häntä, kun he olivat vielä olleet oppilaiden pesässä. Ahdistus väistyi, kun kolli alkoi muistelemaan menneitä.
//Käärme?
