Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke kohautti lapojaan. Hän ymmärsi naaraan huolen. Eihän kollien tarvinnut synnyttää ja siksi pennuista haaveilu oli kauhean helppoa. Naaraat tekivät hirveästi töitä saadakseen jälkeläisiä ja Sädesäihke toivoikin, että jos joskus saisi pentuja jonkun kanssa saisi hän olla avuksi niin paljon, kun ikinä pystyi ja saattoi soturin tehtäviltään.
“Niin. Minusta on kuitenkin hyvä, että jaat mietteesi. Ei kumppanusten tarvitse saada pentuja ehkä koskaan, jos he eivät halua ja minusta on paljon tärkeämpää päättää yhdessä asioista, kun yrittää vain miellyttää toista”, Sädesäihke naukui. Hänestä hänen lauseessaan ei ollut paljoakaan järkeä mutta hän toivoi silti, että Käärmekulta ymmärtäisi mitä hän sillä ajoi takaa. Sädesäihke ei ikinä haluaisi pakottaa Käärmekultaa saamaan pentuja kanssaan, jos naaras pelkäsi liikaa. Hänestä se, että he ylipäätään pääsisivät joskus kumppaneiksi asti oli jo aika iso ilonaihe. Kolli ei kuitenkaan voinut olla tuntematta pientä pettymystä. Hän oli monta kertaa kuvitellut itsensä Käärmekullan kanssa leirin laidalla kaitsemassa pikkuisia pentuja, jotka näyttivät aivan häneltä ja Käärmekullalta. Ei hän kuitenkaan syyttäisi ystäväänsä, jos unelma ei tulisi toteen. Tärkeintä oli, että ihana Käärmekulta koki olonsa turvalliseksi ja nähdyksi Sädesäihkeen kanssa.
//Käärme?
