Sadetassu
Kirjoittaja: Pyry
//JATKOA VARJOTASSULLE//
”Oikein hyvin”, nau´uin hymyillen Varjotassulle, joka oli juuri kysynyt, miten harjoitustuokioni oli mennyt. ”En tosin ole kovin hyvä taistelemisessa, vaikken myöskään mikään toivoton.”
”Näinkö on?” Varjotassu kysyi korviaan hiukan höristäen, ikään kuin toteamukseni olisi jollain tapaa yllättänyt hänet, osunut johonkin – vaikken minä hänen äänensävystään oikein selkoa saanutkaan.
”Kyllä, näin on”, minä naurahdin. ”Tule kanssani, käydään hakemassa sitä syötävää.”
Varjotassu päätyi noukkimaan itselleen myyrän, minä puolestani pienehkön oravan. Menimme aukion laidalle ja kyyristyimme vastatusten syömään. Huomasin Varjotassun melko hiljaiseksi tapaukseksi. Toisaalta, ei se minua haitannut. Hiljaisuus silloin tällöin ei ollut mielestäni ollenkaan pahasta. Jokin tuossa kermanvärisessä kollissa kiehtoi minua, sai minut tuijottamaan häntä tutkivasti. Ehkä se oli se hänen hiljainen olemuksensa. Tietynlainen salaperäisyys hänen tavassaan olla.
”Muuten, siitä Pöllötassusta”, aloitin, Varjotassun syömistä yhä katsellen. ”Hänen sanomisistaan ei kannata välittää. Olen huomannut, että hän tykkää olla aika ilkeä.”
Varjotassu nosti katseensa. ”Niin”, hän vain maukaisi mietteliään kuuloisesti. ”Ainakin ne toiset oppilaat olivat ihan mukavia.”
Hymyilin lämpimästi. ”Hyvä. Kyllä suurin osa heistä ovatkin, se Pöllötassu vain…” Värähdin epämiellyttävästä tunteesta, jonka sen ilkimyksen ajattelu sai aikaan, ”en vain oikein pidä hänestä, hän on aina sellainen ilkimys.”
”Ai sotureillekin myös?” Varjotassu ihmetteli.
”No toivottavasti ei sentään sotureille”, henkäisin. ”Tähtiklaani tietää, mitä sellaisesta käytöksestä seuraisi.”
Viiimeisimpään tuumaukseeni kermanvärinen seuralaiseni ei vastannut mitään. Ei se haitannut; ehkä hän ei uskonut Tähtiklaaniin, kun oli kotoisin sieltä kaksijalkalasta. Kyllä minä ymmärsin.
”Oletko muuten nähnyt jo pentutarhan?” Nousin äkki-innostuneena käpälilleni, pyyhkäisin viikseni puhtaiksi ja ennen kuin Varjotassu ehti sanoa mitään, hihkaisin: ”Tule niin minä näytän! ”
Loikin pentutarhalle ja pysähdyin sitten sen suuaukolle kurkkimaan. Pennuilla taisi olla ruokailuhetki meneillään, joten en tohtinut mennä häiritsemään. Sen sijaan kuiskasin viereeni tulleen Varjotassun korvaan: ”Eivätkö he olekin suloisia.”
”Ovat kai”, kolli hymähti korviaan väräyttäen.
Katsahdin häntä tutkivasti. ”Voisin esitellä sinulle leiriä. Jos haluat?”
//Varjo?
