Sadetassu
Kirjoittaja: Pyry
//JATKOA VARJOTASSULLE//
Käännähdin katsomaan Pöllötassua hänen jälleen päästäessään suustaan jotakin omasta mielestään nokkelaa.
”Varjotassu saattaa kyllä olla taustaltaan kotikisu”, aloitin jo ärtyneenä ja tuijotin Pöllötassua hievahtamatta silmiin, ”mutta vannon, että hän tulee olemaan suurempi soturi kuin sinä ikinä. Tuollainen hiirenaivoinen käytös ei tee sinusta yhtään sen parempaa kuin muistakaan täällä.” Vilkaisin sivusilmällä Varjotassua ja väläytin tälle hymynhäivähdyksen. ”Varjotassu sitäpaitsi vaikuttaa oikein mukavalta kissalta. Sinusta ei ole varma, haluaako kukaan edes tutustua sinuun.”
Näpäytin Pöllötassun nenää terävästi hännälläni, ja sipaisin sitten Varjotassun lapaa merkiksi seurata perässäni ulos.
Oppilaidenpesän ulkopuolella jäin hetkeksi istumaan aloilleni. Kermanvärinen oppilas istuutui viereeni vaiteliaana. ”Minua ärsyttää tuo Pöllötassun käytös”, mutisin ja huiskin hännälläni epätavallisen ärtyneenä, huolimatta yrityksestäni hillitä kyseistä tunnetilaa. Minulla oli tähän asti ollut oikein hyvä päivä, mutta nyt se oli vaarassa mennä pilalle, kiitos Pöllötassun. En kuitenkaan halunnut kiukutella uudelle mahdolliselle ystävälleni, joka ei millään tavalla ollut syyllinen tilanteeseen. Päinvastoin, hän oli se, jolle ilkeiltiin ja sellaista en halunnut katsella. Sen sijaan nostin katseeni taivaalle, missä valkoiset pilvenhahtuvat purjehtivat. Ilma oli kylmentynyt jälleen hiukan enemmän. Se ei haitannut kuitenkaan. Kylmän ja lämpimänkin ilman vaihtelut kuuluivat vuodenaikojen kiertoon, eikä mikään ollut pysyvää. Paitsi ystävyys, toivon mukaan.
”Voisitte käydä vilkaisemassa, onko klaaninvanhimmilla tarpeeksi lämmikettä ja syötävää.” Havahduin ajatuksistani Viherkatseen ääneen. Naaras oli pysähtynyt kohdallemme muutaman hännänmitan päähän, ja jatkoi leikkimielinen pilke silmäkulmassaan: ”Näytätte siltä, että teillä on aikaa.”
Vihdoin kasvoilleni levisi hilpeä hymy. Vilkaisin Varjotassua ja maukaisin: ”Vauhtia tassuihin sitten.”
Jolkottelimme klaaninvanhimpien pesälle ja minä olin ensimmäisenä kuikkimassa sisälle. Kirsikkakuono oli näköjään torkuilla, niin myös Hiilloskatse. Nokilintu puolestaan oli hyvinkin hereillä ja puhkesi heti ääneen: ”Tervehdys oppilaat. Mitä olette vailla?”
”Teidän tilanne piti kuulemma käydä tarkistamassa”, kerroin. ”Että lämmikettä on tarpeeksi ja syötävää myös.”
”Voi, on meillä ihan lämmin. Mutta pari saalista voisitte kyllä tuoda. Se valkoturkkinen kollioppilas toi melkoisen laihan aterian, vaikka minun vanha nenäni haistaa aukiolla jotain parempaakin.”
”Voi sentään”, tirskahdin ja vilkaisin Varjotassua merkitsevästi. ”Me yritämme korjata Pöllötassun erehdyksen.”Samassa lähdin loikkimaan kohti tuoresaaliskasaa häntä taas iloisesti pystyssä. ” Viedäämpäs heille jotakin oikein hyvää, vai mitä Varjotassu? Tai siis, niin hyvää kuin näin kylmällä säällä on mahdollista.”
MInulla oli ollut oikein mukava päivä Varjotassun kanssa. Hän ei toistaiseksi ollut ollut kovin puhelias, mutta se ei edelleenkään haitannut. Nyt kun hän oli Eloklaanin jäsen, aikaa olisi kyllä puhumiseenkin. Toivoin vain, että Varjotassu oli myös nauttinut minun seurastani. Ja hyvä puoli hänen seurassaan oli myös se, että olin jo lähes kokonaan unohtanut ne Pöllötassun keljuilut.
//Varjo?
