Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Huokaisin ärsyyntyneesti mutta ehkä oli todella parempi, jos menisimme leiriin.
“Olen kyllä ihan kunnos-” lauseeni keskeytyi, kun nousin pystyyn. Takajalkani tuntui oudolta mutta siihen ei niinkään sattunut.
“-sa”, henkäisin ja kokeilin astua uudelleen. Jalkaa pisteli oudosti mutta pistely hiipui ihan parissa silmän räpäyksessä. Tunsin sydämeni sykkeen rinnassani ja minua alkoi ahdistaa. Entä, jos jalassani oli todellakin jokin pahasti vialla? Toivoin vain, ettei minulle ollut käymässä kuten isosiskolleni ja emolleni. Emoni oli menettänyt toisen takajalkansa hallinnan kokonaan eikä hän pystynyt kävellä sillä jalalla lainkaan. Hän oli joutunut siksi siirtymään klaaninvanhimpiin ennen aikaisesti. Isosiskoni Syreenisumun jalka oli murtunut hiljattain, kun hän oli tippunut puusta myös ja peläsin, että minua odotti sama kohtalo. Ehdin hetken ajan olla jo aivan paniikissa mutta Käärmekullan nauku palautti minut maan päälle.
“Mennään. En halua ottaa mitään riskiä mistään pahemmasta vauriosta kuin noista naarmuista. Nekin pitää kyllä hoitaa”, mestarini naukui hätäisesti mutta näytti silti ihanalta ja kauniilta. Pudistelin päätäni ja karistin moiset ajatukset pois.
“Joo”, kähisin kurkustani ulos ja koitin pysyä järjissäni menemättä paniikkiin uudestaan. Lähdimme kävelemään rinnakkain leiriä kohti.
“Anteeksi. Ei olisi pitänyt mennä sen oravan perään”, pahoittelin vielä. Olin aiheuttanut Käärmekullalle ison huolenaiheen mutta samalla sain myös hänen huomiotaan.
“Onneksi minulle ei käynyt pahasti”, piipitin vielä hieman avuttomana. Olisin silti halunnut, että Käärmekullalla olisi ollut rauhaisampi olo. Nyt hän joutui huolehtimaan minusta, mikä oli toki minulle ihan mukavaa, koska nyt hän varmasti antaisi enemmän huomiota.
//Käärme?
