Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Pudistelin päätäni Käärmekullan sanoille.
“Kyllä minulla on ystäviä”, nau’uin vakuuttavasti. Totuushan oli se, että minua ei jaksanut kiinnostaa ikätoverini. He olivat minusta parhaimmillaankin ärsyttäviä tai sitten he eivät ymmärtäneet minua ollenkaan, mikä ei käynyt järkeen, koska minusta minä ymmärsin heitä ihan hyvin.
“Hyvä kuulla”, Käärmekulta naukui ja loppu matkan olimme hiljaa. Käärmekulta jäi hetkeksi katsomaan, kun Leimusilmä paikkasi minut ja päästi sitten menemään ilman sen kummempia. Olin kuulemma selvinnyt onneksi vain naarmuilla. Sisareni oli aikaisemmin pudonnut myös puusta ja kävin nopeasti vielä hänenkin luonaan. Hänelle oli käynyt pahemmin kuin minulle ja hänen jalkansa oli murtunut. Poistuin kuitenkin nopeasti parantajan pesästä, koska minua väsytti. Menin suoraan petiin hyvästeltyäni mestarini ja käperryin sitten nukkumaan. Suljin silmäni mutta uni ei tullut. Sain pyöriskellä hetken edes takaisin kunnes nukahdin.
Herättyäni kömmin ulos oppilaiden pesästä. Heräsin kunnolla vasta sitten, kun tunsin jonkun tömähtävän päin minua – tarkalleen ottaen päin etutassujani.
“Anteeksi!” pieni karvapallo kiljaisi ja singahtaessaan taaksepäin minusta. Kompuroin hetken käpälilläni mutta saavutin sitten tasapainoni. Tunnistin karvapallon Perhopennuksi ja menin heti auttamaan hänet takaisin jaloilleen.
“Eihän sinua sattunut?” kysyin hieman epäröiden. En ollut varma mitä minun olisi tilanteessa kuulunut tehdä mutta, kun Perhopentu oli päässyt takaisin tasapainoon hän tuntui olevan tilanteesta aivan perillä.
“Ei sattunut! Olimme juuri leikkimässä Ahmapennun kanssa. Haluatko sinä tulla mukaan?” raidallinen naaraskissa kysyi innoissaan. Huomasin heti lauseet kuultuani, että Ahmapentukin oli hiipinyt paikalle. Nyökkäsin hänelle tervehdykseksi.
“Mitäs te leikitte?” kysyin kiinnostuneesti. Jos he leikkivät jotain mukavaa, voisin ehkä jopa mennä mukaan.
//Perho?
