Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin väsyneenä pentutarhaan pitkien leikkien jälkeen. Käärmekulta oli leikittänyt minusta voimat pihalle ja, kun pääsin pentutarhaan saakka lysähdin Sypressikuiskeen vierelle ja nukahdin melkein samoin tein.
Kukkien peittämä niitty näytti liiankin rauhalliselta. Lähdin pomppimaan keskelle sitä aivan innoissani kunnes yhtäkkiä minua vastaan juoksi Käärmekulta.
“Hei Sädetähti”, Käärmekullan ääni oli ihaileva. Röyhistin rintaani kuulessani -tähti loppuliitteen. Minun täytyi siis olla Eloklaanin uusi päällikkö.
“Hei Käärmekulta”, nau’uin kehräten naaraalle.
“Olen halunnut jo pitkään kertoa sinulle jotain”, Käärmekullan ilme muuttui odottavaksi.
“Olen tosi rakastunut sinuun! Haluan sinusta kumppanini, Sädetähti”, naaras naukui iloisena. Sydämmessäni tuntui oudolta ja vatsassani tuntui lepattelevan niin monta perhosta, etten osannut laskea.
Heräsin hätkähtäen ja tajusin, että kaikki mitä äsken oli tapahtunut oli ollut unta. Turkkini alla kuumotti. Toivoin todella, etten ollut puhunut mitään unistani ilman, että tajusin, koska uni oli ollut aika nolo. Nousin ylös makuusijalta ja tajusin, että Sypressikuiske oli jo hereillä. Tassutin ulos pentutarhasta unisena ja sen jälkeen tapahtuikin sitten todella monta asiaa ihan vain parin silmänräpäyksen aikana.
Tassutin ulos litteäkiven alta uuden nimeni kera. Sädetassu, se oli nyt nimeni ja mestarini oli Käärmekulta. Minun täytyisi kuulemma mennä itse kertomaan se naaraalle. Etsin aukiolta katseellani Käärmekultaa. Sypressikuiske ja Syreenitassu olivat syventyneet keskustelemaan, joten en mennyt häiritsemään heitä vaan päätin nyt oikeasti etsiä uuden mestarini.
“Hei Käärmekulta!” hihkaisin heti nähdessäni hänen kävelevän ulos soturien pesästä.
“No hei Sädepentu”, naaraan ääni oli hieman unelias mutta kuitenkin iloinen.
“Se ei ole enää nimeni! Olen nyt Sädetassu ja arvaa kenet sain mestarikseni?” kysyin hihkuen ja melkein hypähdellen innosta. Käärmekullan silmät syttyivät ilosta.
“Oikeasti! Onnea!” hän naukui ja onnittelut saivat minussa kehiin jotain ihan uusia tunteita, “Onko vaikka Unikkohämy sinun mestarisi? Hän vaikuttaa minusta aika sopivalle mestarille.”
“Ei! Sinä olet nyt mestarini!” kerroin jännityksestä ja innosta täristen. Voisimme tehdä yhdessä vaikka ja mitä nyt, kun naaras oli mestarini. Kaiken lisäksi saisimme viettää tosi paljon aikaa yhdessä!
//Käärme?
