Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin jännittyneenä Käärmekullan kertomusta pelastamisretkestä. Nyökyttelin oikeissa kohdissa ja hymyilin, kun tarina loppui.
“Olemme muuten jo täällä. Ajattelin että saalistamme täällä”, mestari naukui. Nyökkäsin. Koivumetsä oli oikein mukava paikka saalistukseen. Siellä tuoksui todella miellyttävälle.
“Haistatko tuon?” Käärmekulta herätti minut ajatuksistani. Maistelin ilmaa ja juuri ja juuri erotin oravan tuoksun.
“Orava?” nau’uin kysyvästi. Käärmekulta nyökkäsi ja hänen katseensa suunta paljasti minullekin saaliin olinpaikan. Lähdin heti vaanimaan pientä otusta. Koitin parhaani mukaan pysytellä pystyssä vaaniessani saalistani mutta astuin harhaan ja osuin lehteen. Oravan vaistot heräsivät ja se kipitti karkuun. En lannistunut vaan lähdin perään täyttä vauhtia. Rymistelin oravan perässä puuhun asti. Kiivetessäni runkoa ylös minulla kävi pari kertaa mielessä oliko tämä sittenkään järkevä idea mutta jatkoin vielä oksaakin pitkin oravan jahtaamista. Veri kohisi korvissani ja kuulin sydämeni tykytyksen kovaa. Juoksin pitkin oksaa mutta orava loikkasi toiselle oksalle päästen karkuun. Jarrutin niin kovaa kuin kykenin mutta lensin alas oksalta. Rymisin oksien lävitse ulahtaen pelokkaasti. Tömähdin maahan. Päässäni pyöri tiputuksen ja osuman jäljiltä mutta kaikki tuntui olevan kunnossa. Makasin edelleen maassa mutta raajani tottelivat moitteettomasti, kun koitin liikutella niitä eri suuntiin ja verrytellä.
“Sädetassu? Sädetassu?” Käärmekulta naukui hätäisesti.
“Oletko kunnossa?” hän kysyi huolissaan. Naaras oli päässyt luokseni ja katseli minua, kun koitin kömpiä pystyyn.
“Olen. Ei sattunut”, nau’uin hymyillen hieman. Näytin varmaan aika pölhöltä. Pyyhkäisin nopeasti tassullani naamaani ja järkytyin, kun huomasin tassuni olevan aivan veren peitossa.
“Olet täynnä pieniä naarmuja”, mestari naukui ja tarkkaili turkkiani.
“Vuodanko jostain muualtakin verta?” koitin pysyä rauhallisena puhuessani verestä.
“Lavan kohdalta”, Käärmekulta naukui silmät pelosta suurina. Tunsin kipua ympäri kehoani – varmaankin haavoista. Sydämeni myös tykytti järkyttävän nopeasti.
“Anteeksi”, piipitin hiljaa itkukurkussa.
//Käärme?
