Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
“Pääset juttelemaan mahdollisesti toisen klaanin oppilaille, eikö se ole sinusta mukavaa? Pääset kertomaan, kuinka hyvin olet oppinut ja kuinka taitavaksi olet jo tullut. Minä todella olen ylpeä sinusta, Sädetassu”, Käärmekulta naukui. “Ylpeä”? Niinkö hän oikeasti ajatteli. Käärmekulta oli minusta ylpeä. Jokin maailman paras tunne ravisteli minua.
“Kiitos!” nau’uin ja melkein hyppäsin nahoistani, kun Käärmekulta hymyili.
“Sinusta tulee hieno soturi”, naaras naukui. Yhtäkkiä tajusin, että kun minusta tulisi soturi Käärmekulta ei olisi enää jumissa minun kanssani. Silloin meidän yhdessäolomme oli vapaaehtoista. Mestarini tai no siinä tapauksessa jo entinen mestarini ei varmasti haluaisi olla minun kanssani vapaaehtoisesti! Katsahdin naarasta, joka kulki nyt jo kuono kokoontumispaikaa kohden suunnattuna. Kylmät väreet kulkivat turkillani. Jos naaras todella oli minun kanssani vain koulutuksen takia, miksi tämä sitten vaivautui kehumaan minua noin. Mitä, jos kehut eivät olleetkaan aitoja? Epäilys valtasi minut mutta koitin ravistaa sen irti ravistelemalla turkkiani.
“Käärmekulta?” kysyin mestarini nimeä saadakseni tämän huomion.
“Niin?” Käärmekulta vastasi.
“Kai sinä haluat olla minun kanssani koulutukseni jälkeenkin? Tarkoitan, kun olen jo soturi”, kysyin hieman epätoivoisena. En halunnut soturiksi, jos siitä pitäisi maksaa.
//Käärme? 🙁
