Sadetassu
Kirjoittaja: Pyry
Olin juuri havahtumaisillani hereille, kun pehmoinen hännänpää huiskaisi nenääni. Kuono kutisten kohotin päätäni; joku oppilas se vain tassutteli ulos, en vain tunnistanut kuka. En ollut vielä tehnyt tarkempaa tuttavuutta muihin soturioppilaisiin, vaikka ajatus kyllä kiehtoi minua.
Venyttelin pikaisesti ja kipitin sitten itsekin ulos. Aamuinen ilma oli kylmähkö. Tassuja vilvoitti pakkanen ja nenää kirveli pienen hetken. Ei se mitään, minä ajattelin pieni, tyytyväinen hymy huulillani. Oli uusi päivä, ja minä jo innoissani tämän päivän koulutustuokiosta vaikken edes ollut varma, veisikö Hiilihammas minua tänään mihinkään. Ei kollia ollut ainakaan näkynyt vielä aukiolla.
Tassuttelin rauhallisesti tuoresaaliskasalle. Odotin ensin, että siihen ensin kerinnyt oppilas sai valikoitua jotakin itselleen, sitten noukin hampaisiini pienehkön oravan. Se riittäisi kyllä.
Hetken päästä, kun mutustelin viimeisiä oravanrippeitä, huomasin mestarini Hiilihampaan könyävän ulos soturienpesästä.
”Huomenta, Hiilihammas!” minä hihkaisin, pyyhkäisin pikaisesti viikseni puhtaiksi ja loikin hänen luokseen iloisesti hymyillen. ”Onko meillä tänään koulutusta?”
En osannut hurjan näköisen kollin ilmeestä tulkita, oliko hän ärsyyntynyt, kun heti aamusta tulin kyselemään, vai kenties yllättynyt vain vauhdikkuudestani. ”Kyllä minä niin ajattelin”, hän sitten vain totesi. ”Lähdetään vaikka samantien, kun sinulla tuota virtaa kerran on.”
”Kiva!”, minä maukaisin, ja lähdin häntä pystyssä Hiilihampaan vierellä ulos leiristä.
”Kyllä meillä vielä jonkin verran harjoittelemista on”, Hiilihammas tuumasi irvistäen, kun katsoimme jo toisen oravan vilistävän käpälistämme. Tai noh, minun käpälistäni.
”Anteeksi kovasti”, minä irvistin myös hiukan häpeissäni. ”En ole kovin hyvä tässä – ainakaan vielä.”
Hiilihammas hymähti pienoinen hymy huulillaan. ”Noh, jatketaanpa sitten.”
Lähdimme eteenpäin, samalla minä yritin saada nenääni vaikka vain pienen hajunhäivähdyksen riistan hajujäljestä. Minua hiukan turhautti, mutta ei voinut mitään. Aioin saada kiinni ainakin yhden saaliin leiriin vietäväksi. Tarkkailin sivusilmällä Hiilihammasta; vaikka kolli ehkä näyttikin hurjalta kuonossaan olevien arpiensa sekä jäänsinisten silmiensä kanssa, hän oli oikein mukava. Toivoin vain, ettei hän pitäisi minua aivan mahdottomana tapauksena saalistusta opetellessa.
//Hiili kenties?
