Sadetassu
Kirjoittaja: Pyry
Taistelutarina
Ennen kuin ehdin yllätykseltäni reagoimaan, loikkasi valkeaturkkinen naaras kimppuuni ja syöksi minut selälleni maata vasten. Olin nopea ja kaikilla voimillani ponkaisin takajaloillani, jolloin hyökkääjä lennähti pois päältäni. Hypähdin jaloilleni turkki pörhössä ja kyyristyin, valmiina seuraavaan iskuun. Arpia täynnä oleva kujakissa oli kuin hyökkäämäisillään kohti, kunnes äkkiä nousi takajaloilleen ja sivalsi kynsillään kasvojani kohti. Kiskaisin niskaani taaksepäin, jolloin kynnet vain hiukan raapaisivat poskeani. Loikkasin vastustajan selkään etupuolelta, samassa tämä kierähti selälleen ja litisti minut alleen niin, että keuhkoistani asti kuului henkäisy. Tarrasin kynsilläni entistä lujemmin kiinni vihollisen turkkiin, mutta en ehtinyt viiltämään paljoa vahinkoa, kun hän kierähti uudelleen selkänsä kautta takaisin jaloilleen. Tällä kertaa jäin keuhkot tyhjentyneinä maahan mielestäni vain silmänräpäyksen ajaksi, mutta se ilmeisesti riitti vastustajalle huomaamaan edellisestä taistelusta saamani viillot vatsassani – joita poltteli jo uhkaavasti. Hänen punertavissa silmissään välähti, ja käpälät kohosivat voimakkaaseen iskuun irvessä olevien hampaiden kera. Ponkaisin äkkiä jaloilleni, ja puskin arpiturkkia vatsaan niin voimalla, kuin vain pystyin. Sain hänet kaadettua, mutta samassa tunsin potkun rintakehääni vasten. Tuntui kuin joku aivan muu kuin tuonkokoinen kissa olisi osunut minuun. Sisimmässäni minua hirvitti taistella tuollaista hurjimusta vastaan. Hän taisteli niin raivokkaasti, kuin olisi vihannut nimenomaan minua eikä koko klaaniani. Hän oli sitäpaitsi minua hiukan parempi puolustautumaan, jossa minä taas olin parempi kuin hyökkäämisessä. Itse asiassa, jos tarkkoja oltiin, tuo kissa oli taistelussa kaikinpuolin taitavampi kuin minä. Kaiken lisäksi minusta tuntui, ettei hän väsynyt millään, iskuja vain sateli ja minä parhaiden taitojeni mukaan yritin joko väistää tai mahdollisuuksien mukaan antaa vastaiskun.
//Rubiini?
