Sädetassu
Kirjoittaja: Saaga
Kokoontuminen oli mennyt oikein mallikkaasti. Olin jutellut pääasiassa Varputassulle mutta myös toisen klaanin oppilaille. Kotona olin ollut väsynyt vaikka en sitä myöntänytkään. Raahauduin vielä Käärmekullan perässä juttelemaan Sypressikuiskeelle. Hän oli ollut mukana kokoontumisessa mutta en ollut kauheasti ehtinyt juttelemaan naaraalle. Katselin hetken, kun emoni ja mestarini vaihtoivat ajatuksiaan.
“Minä olen varma, että Mesitähti nimittää Sädetassun pian soturiksi”, Käärmekulta naukui katsahtaen minuun. Myös Sypressikuiske katsoi minua ja sydämeni hakkasi lujempaa.
“En tiedä. Minulla on vielä opittavaa”, naukaisin vaatimatomana. En halunnut rehvastella emolle.
“Älä höpise. Olet mahtava. Olen nähnyt, kun leikit Perhotassun ja Ahmatassun kanssa ja opetat heille asioita”, Sypressikuiske alkoi hössöttää. Huiskaisin häntääni ja astuin kauemmas.
“Minä menen nyt nukkumaan. Olen väsynyt”, sanoin ja painuin oppilaiden pesään. Päässäni pyöri ajatus siitä, että tämä saattoi olla viimeinen yöni siinä pesässä.
Aikaa kului eikä soturinimityksiäni näkynyt. Lumi oli oikea riesa tässä vaiheessa varsinkin saalistuspartioissa. Kissat melkein upposivat siihen eikä riistaa löytynyt enää niin helposti. Olimme olleet partiossa Varputassun kanssa ja tulleet takaisin leiriin. Meillä molemmilla oli nälkä, joten päätimme jakaa saalista ja toinen oppilas ehdotti, että jakaisimme linnun. Hän muisti sen olevan lempiriistani ja hän oli napannut yhden. Kannoimme sen yhdessä aukion laidalle ja aloimme aterioimaan. Vaihdoimme pari sanaa vielä ennen kuin menimme petiin.
Heräsin tavalliseen päivään mutta yhtäkkiä olinkin seisomassa Litteäkivellä Mesitähden kera omissa soturinimityksissäni. Sydämeni hakkasi kiivaasti mutta koitin keskittyä kuuntelemaan Mesitähteä.
“Olemme tänään kokoontuneet tänne Litteäkiven ääreen todistamaan Sädetassun soturiseremoniaa. Hänen olisi nyt aika tulla soturiksi. Lupaatko taistella klaanisi puolesta ja saalistaa sille kunnes on aikasi eläköityä, Sädetassu?” Mesitähti muotoili lauseensa. Jouduin hetken sulattelemaan tilannetta ja tuntui siltä, että aika kului todella hitaasti mutta ehti kulua vain silmänräpäys, kun jo vastasin.
“Lupaan”, vastasin ääni täristen.
“Siinä tapauksessa Tähtiklaani kääntäköön katseensa tähän nuorukaiseen, joka on käynyt koulutuksensa. Häntä kutsuttakoon tästä lähtien Sädesäihkeeksi”, Mesitähti lausui ja katsoi minua katseella, joka välitti jotain ystävällismielistä ylpeyttä. Hymyilin.
“Sädesäihke! Sädesäihke! Sädesäihke!” klaanitoverit huusivat uutta nimeäni. Sydämeni ei suinkaan hidastanut tahtiaan vaan sykkeeni vain nopeutui. Tuntui, että räjähtäisin jännityksen sekaisesta ilosta ja ylpeydestä. Kipitin kissojen joukkoon etsimään emoni ja isäni. He istuivat turkkiturkissa katsellen minua. Molemmat hymyilivät.
“Onnea poikaseni”, Aurinkoroihu naukui. Kehräsin ja puskin molempia vanhempiani.
“Rakastan sinua”, Sypressikuiske sanoi.
“Minäkin teitä”, vastasin ja vilkaisin emon vatsaa. Hän oli kertonut odottavansa pentuja jo jonkin aika sitten ja olin iloinen siitä. Saisin pikkusisaruksia. Käännyin ja etsin katseellani Käärmekultaa. Häntä ei kauaa tarvinnut etsiä, koska naaras oli jo putkahtanut jostain vierelleni. Hän kehräsi ja onnitteli minua. Kiitin ja puskin häntäkin. Viimeisempänä Varputassu tuli onnittelemaan minua. Olin todella iloinen nimityksestäni.
