Sadeturkki
Kirjoittaja: Pyry
Olin juuri käynyt antamassa ylen leiriä ympäröivässä pusikossa, ja nyt Varjoliekki kysyi, oksensinko minä.
”Oksensin”, vastasin hämilläni. Silmäni eivät malttaneet pysähtyä Varjoliekkiin, vaan ne harhailivat pisteestä toiseen miettiessäni, mikä minua vaivasi. Uudenlainen väsymyskin kehoani oli painanut jo jonkin aikaa. Edes pidemmät päiväunet eivät tuoneet siihen apua. Saattoiko lähestyvä lehtikadon aika vaikuttaa asiaan? Kenties…. Kesken ahdistuneen pähkäilyni havahduin kumppanini huolestuneeseen silmäilyyn.
”Pitäisiköhän sinun käydä Leimusilmän luona?” hän maukui.
Katsoin häntä hetken ahdistus ja hämmennys silmissäni välkkyen. Vatsassani kiersi yhä. ”Ehkä… Ehkä minun tosiaan pitäisi.”
Leimusilmä oli klaanimme parantaja tätä nykyä, Eloklaani oli viimeinkin vapautunut Kuolonklaanin vallasta, mutta Liljatuuli oli kuollut. Olin onnellinen klaanimme tilanteesta, mutta tämä sai sen tunteen väistymään sivuun ahdistuksen ja hädän tieltä – mikä minua oikein vaivasi? Nälkäkin oli lähestulkoon jatkuva, olisin voinut syödä koko klaanin tarpeiden edestä päivittäin!
”Minä menen nyt käymään”, nau’uin poissaolevana Varjoliekille. ”Menen käymään parantajamme luona…” Käännyin ajatuksiini jo uponneena ja suuntasin hatarilta tuntuvat askeleeni kohti Leimusilmän pesää.
Pysähdyin suuaukolle leuat raollaan aikeissa kysyä kysymykseni, mutta jäinkin hiljaa tuijottamaan mustavalkoisen parantajakollin keskittynyttä touhuilua yrttiensä parissa. Äkkiä hän käännähti minua kohti. Keltaiset silmät välähtivät, ikään kuin hän olisi nähnyt ajatusteni muodostaman sekamelskan – tai kenties ytimessä piilevän huolenaiheeni.
”Tervehdys, Sadeturkki”, hän maukaisi ja jätti yrttinsä niille sijoilleen, kääntyen kokonaan minun puoleeni. ”Mikä on hätänä?”
Tuijotin kollia hetken osaamatta sanoa mitään. ”Tuota… Varjoliekki käski minun tulla käymään. Minulla on.. sellaisia kummallisia oireita ja tuntemuksia.”
Leimusilmä tutkaili minua hetken tiiviisti. Hänen keltaiset silmänsä polttivat turkkiani. Sitten hän ilmoitti haluavansa tunnustella vatsaani.
”Minkä ihmeen takia?” minä ihmettelin. ”Eikö joku sinun yrteistäsi olisi avuksi tähän?”
Hetkeä myöhemmin tassutin lamaantuneena, järkyttyneenä ja hämmentyneenä pois Leimusilmän luota. Aukion keskellä katseeni kohtasi Varjoliekin katseen, hän katsahti minua kysyvä ilme kasvoillaan. Menin hänen luokseen ja jäin jälleen tuijottamaan häntä sen verran pitkäksi aikaa, että hän varmasti tajusi jonkin olevan vinossa.
”Mikä on hätänä?” hän kysyi ilmeisen huolestuneena.
”Kuule, Varjoliekki”, aloitin epävarmana. ”Mitä sanoisit jos.. jos sinusta tulisi isä?”
//Varjo?
