Sadeturkki
Kirjoittaja: Pyry
Tehtäväni oli aloittaa saalistus heti auringonlaskun aikaan. Minusta oli kieltämättä kummallista, että Lokkimieli oli ajoittanut sen juuri siihen hetkeen, juuri yötä vasten. Epäilys käväisi mielessäni; saisinkohan minä levätä ollenkaan? No, oli miten oli, aioin nauttia joka hetkestä, enkä varmasti soisi Lokkimielelle sitä tyydytystä, että hän näkisi minun tuntevan oloni tai tilanteeni epämukavaksi. Tästäkin tilanteesta löytyi paljon positiivisia puolia.
Auringonlaskun aikaan nousin käpälilleni ja lähdin suorittamaan tehtävääni. Huomasin Lokkimielen katsahtavan minua kuin epäillen, että karkaisin takaisin Eloklaanin leiriin. Tiesin kuitenkin hänen myös tiedostavan, että olisin tarpeeksi fiksu tietääkseni lisärangaistuksen uhan moisesta tempusta. Sitä paitsi, en varmasti ottaisi häntä häiritsemään saalistustani, jossa en muutenkaan ollut mikään paras.
Metsästys turhautti minua alkuun. Päästin kaksi saalista livahtamaan tiehensä, mutta uskottelin itselleni sen olevan vain alkukankeutta. Tässä oli myös loistava tilaisuus kehittyä.
Yö taisi olla jo pitkällä, mutta minusta tuntui vain epätavallisen energiseltä. Oli kuin olisin taas ollut soturioppilas, into käpälissä kipinöiden. Tunsin kuitenkin itseni ja tiesin, että kun rangaistukseni olisi ohi, olisin todennäköisesti valmis nukkumaan ainakin yhtä pitkän ajan kuin mitä rangaistus oli kestänyt. Mutta juuri nyt halusin vain nauttia ja ottaa kaiken ilon irti tästä uudenlaisesta kokemuksesta. Yön vilpoinen ilma tuntui ihanalta turkissa, se viilensi minua päivän helteen jälkeen. Kasvillisuuden äänet tuntuivat äänekkäämmiltä kuin koskaan ennen yön hiljaisuudessa, kun riistaeläimet rapistelivat, pienet käpälät sipsuttivat piiloon. Saniaisenlehdet pyyhkäisivät kylkeäni.
Lopputulemana onnistuin kantamaan leuoissani jäniksen, kaksi oravaa ja kottaraisen. Tosin, jänis oli ilmeisesti ollut kuuro, se ei ollut huomaavinaan minua kun loikkasin sen kimppuun. Aamu ei sarastanut vielä, joten ajattelin kokeilla onneani ja kysyin Lokkimieleltä: ”Voisinkohan käydä uimapaikalla? Siellä on usein paljon kalaa näin viherlehtenä.” Näin Lokkimielen vastahakoisen ilmeen, hän oli varmaan aikeissa kieltäytyä kun halusi todistella valtaansa. Ärtymys kipunoi korvissani ja jatkoin: ”Olisi sinullekin parempi, jos löytäisin lisää saalista, eikö?”
”Olkoon sitten”, kolli murahti ja nyökäytti päätään uimapaikkaa kohti. ”Ala mennä sitten.”
Nyökkäsin ja kävellessäni poispäin maukaisin: ”Nähdään myöhemmin.”
Yllättäen kaikki ärtymys ja inho tuota kuolonklaanilaista kohtaan olivat lähes kokonaan poissa. Oloni oli kevyt, tyytyväinen ja nautinnollinen pysähtyessäni uimapaikan matalahkon veden ääreen. Jähmetyin aivan paikoilleni toinen etukäpälä veden yllä ja tuijotin vettä lähestulkoon silmää räpäyttämättä. Äkkiä kahmaisin kynsilläni vettä ja kiiltäväkylkinen kala sätki kynsissäni. Viskasin sen maahan niin voimallisesti, että se kuoli. En uskaltanut jäädä viettämään sinne ylimääräisiä hetkiä, vaikka olisin kovasti halunnutkin. Tämä paikka oli näköjään kaunis myös yöaikaan. Saatuani tarpeeksi saalista, palasin takaisin lähtöpaikkaan. Häntä pystyssä hölkytin Lokkimielen luo, laskin saaliini jo muodostettuun riistakasaan ja tuumasin vartijalleni kehräten: ”En olekaan ennen kokeillut yösaalistusta. Ihan mielenkiintoinen kokemus, sanoisin.” Vilkaisin taivaanrantaa, auringonsäteet pilkistivät jo. ”Mitä seuraavaksi?”
//Hah, Lokkii?
KP-boosti käytössä
