Sielupentu
Kirjoittaja: Käärmis
Kärpäspentu tapitti matoa hämillään. Odotin hänen sanovan jotain, kunnes muistin, ettei hän oikein puhunut, joten päätin ottavani tilanteesta ohjat. Emmehän me sentään voisi jäädä kiusalliseen hiljaisuuteenkaan!
“Madot tulevat kuulemma sateisina ja kosteina aikoina maan alta maan pinnalle. Ne ovat hassuja otuksia”, selitin mustalle pennulle ylpeänä omasta tiedostani.
Tökkäsin matoa etutassullani ja sävähdin sitten kauemmas, mutta naureskelin kuitenkin ääneen. Se oli niin ällöttävä ja niljakas, mutta kuitenkin niin hassu olento.
“Kärpäspentu”, naukaisin, jotta saisin mustan naaraspennun huomion itseeni. Hän käänsi suuren katseensa minuun. Hymyilin viekkaasti hänelle. Kärpäspentu vain kallisti päätään vastaukseksi
“Syö se!” haastoin. Pentu katsoi minua kuin puulla päähän lyötynä. “Ihan tosi, syö se! Se olisi niin hauskaa! Minäkin voin tehdä niin, jos sinäkin teet!”
Katsoin Kärpäspentua odottavasti. Jos hän todella söisi madon, voisin nauraa asialle koko loppu elämäni. Jos hän ei söisi sitä, voisin härnätä häntä ja sanoa häntä pelkuriksi. En kyllä oikeasti uskonut hetkeäkään, että toinen pentu todella tekisi jotain niin typerää. Etenkään, kun tunsin Käärmekullan polttavan katseen niskanahassani, kun naaras katsoi pentunsa perään pentutarhan suuaukon viereltä.
//Kärpsy! 😀
