Sielupentu
Kirjoittaja: Käärmis
Katsoin Kärpäspentua ihmeissäni, kun hän valitsi minut emonsa ylitse. Käärmekulta näytti vähintäänkin loukkaantuneelta. Hän sanoi sekavasti vielä jotain siitä, miten hän yritti vain suojella Kärpäspentua, mutta lopulta jätti meidät rauhaan. Katsoin hänen peräänsä ja näytin hänelle kieltä.
“Käärmekulta on välillä kyllä ihan mälsä!” tuhahdin ja käännyin katsomaan taas Kärpäspentua. “Hän ei vain osaa olla kunnon emo huolehtimatta koko ajan sinun perääsi.”
Kärpäspentu katseli vielä hetken kuningattaren perään ja sitten kääntyi katsomaan minua sanomatta sanaakaan. Monia hiljaisuus olisi ehkä saattanut häiritä, mutta minä pidin siitä. Kärpäspentu oli mysteeri. Selvittämätön sellainen. Ja minähän vielä joskus saisin selville, mitä hänen kätköissään oli! Ehkä hän olikin huippu taistelia tai uudelleensyntynyt päällikkö!!
“Tule! Mennään kysymään, jos Nokilinnulla olisi joku hyvä ja jännittävä tarina meille! Sitten voidaan suunnitella tutkimusmatkaa sitä varten, kun olemme suuria sotureita!” huudahdin ilahtuneena ja lähdin loikkimaan kohti klaaninvanhimpien pesää. Välissä kuitenkin pysähdyin pienen lätäkön luokse ja loikkasin siihen räiskyttäen vettä päälleni ja ohi kulkevien epäonnekkaiden sotureiden päälle. En antanut heidän ehtiä antaa minulle nuhteluita ennen kuin ennätin jo klaaninvanhimpien pesälle ja odotin sen edustalla Kärpäspentua innoissani.
//Kärpsy?
