Sielupentu
Kirjoittaja: Käärmis
Katsoin silmät suurina, kun Kärpäspentu oikeasti söi lieron suihinsa. Kasvoilleni levisi suuri virne ja aloin kikattamaan huvittuneena. Oliko hän oikeasti juuri syönyt madon?! Kärpäspentu oli kyllä hupaisa kissa, ihan tosi.
“Kärpäspentu söi madon! Kärpäspentu söi madon!” kikatin kovaan ääneen. Tunsin satunnaisten kissojen kääntyvän katsomaan meidän suuntaamme, mutta kukaan ei pysähtynyt arvostelemaan tekosiamme.
“Kärpäspentu, sinä olet ihan hassu! En oikeasti uskonut, että uskaltaisit syödä sen madon!” nau’uin kovaan ääneen ja virnistin toiselle pennulle. “Minä en sitä kyllä olisi syönyt! Madot ovat iljettäviä ja tuoresaalis on paljon parempaa!”
Kärpäspentu kallisti hieman päätään, mutta hymyili minulle edelleen hupaisasti. Hän oli niin hassu kissa. Pidin Kärpäspennusta. Hän oli arvaamaton ja outo, mutta hyvällä tavalla! Hän ei olisi varmasti yhtä tylsä kuin hänen emonsa.
“Sielupentu! Kärpäspentu! Mitä ihmettä te teette! Mitä sinä Kärpäspentu söit?!” Käärmekulta ilmestyi yhtäkkiä paikalle ja katsoi meihin tuimasti. Tuhahdin hieman. Tietysti hän tulisi pilaamaan iloni.
“Kärpäspentu söi madon!” toistin edelleen huvittuneena edes asian ajattelemisesta.
“Kärpäspentu söi mitä!?” Käärmekulta henkäisi kovaan ääneen ja katsoi tyttäreensä silmät suurina.
“Madon”, toistin. Hetkeen naaras ei sanonut mitään, katsoi vain tyttäreensä, joka tuijotti häntä takaisin.
“Miksi ihmeessä hän niin teki!” kuningatar kysyi kovaan ääneen. Kohautin lapojani välinpitämättömästi.
“Koska hän ei ole pelkuri ja todisti sen minulle”, totesin ja vilkaisin toiseen pentuun ylpeänä.
“Eli sinä teit tämän? Sielupentu” – Käärmekulta pysähtyi hengittämään syvään. – “Sielupentu Kärpäspentu voi saada siitä madosta jonkin pahan taudin tai loisia! Kissat eivät syö matoja, eikä sinun tulisi rohkaista tytärtäni tekemään sellaista! Tiesinhän, että et osaa muuta kuin aiheuttaa ongelmia. Tulehan, Kärpäspentu, mennään Leimusilmän puheille. Hän osaa varmasti auttaa”, kuningatar naukaisi ja viittoi pentuaan seuraamaan.
“Ei! Kärpäspentu ei lähde mihinkään! Miksi sinun pitää pilata leikkimme! Se oli vain viaton mato! Sitä paitsi, mitä Leimusilmä asialle mahtaisi? Emmehän edes tiedä, jos mato muutenkaan vaikuttaisi Kärpäspentuun. On turhaa vaivata parantajaa koko ajan typerillä huolillasi. Kärpäspentu on kunnossa!” intin vastaan. Käärmekulta katsoi minuun pahastuneena, mutta kääntyi sitten Kärpäspennun puoleen.
“Hyvä on. Kärpäspentu, päätä sinä. Haluatko ennemmin jäädä Sielupennun kanssa vai lähteä minun matkaani?” kuningatar kysyi. Katsoin häntä kohottaen kulmiani. Kuinka hän saattoi laittaa tyttärensä valitsemaan niin dramaattisesti? Hän asetteli sanansa niin, että se kuulosti siltä, että Kärpäspentu rukka joutuisi päättämään kahden kissan väliltä ja ei saisi enää koskaan olla toisen kanssa.
//Kärpsy?
