Sielutassu
Kirjoittaja: Käärmis
Juteltuamme tovin Kiurutassun kanssa hieman sivummalla saaliin äärellä jouduimme erkaantumaan omiin puuhiimme. Minun täytyi nimittäin tarkkailla sotureita ja siirtyä jutustelemaan heidän kanssaan ja Kiurutassu siirtyi veljensä seuraksi.
Illan hämärtäessä siirryin oppilaiden pesään, johon kaikki olivat jo ennättäneet kerääntyä omille makuusijoilleen lepäämään. Sanoin hyvät yöni muille pirteästi ja sain vastauksen puolikkaita sieltä täältä takaisin.
Vähitellen silmäni suljettuani päädyin uneen. Tällä kertaa huomattavasti rauhallisempaan uneen – vaikka ei sekään kyllä suoraan sanottuna rauhallinen ollut. Unessani kiersin maailmaa ja näin kaikkea hienoa! Olin kokemassa niin paljon sellaista, jota kukaan muu Eloklaanissa ei voinut edes kuvitella kokevansa!
Tietysti lopuksi uneni tuli päätökseen ja heräsin taas aamulla hoitamaan tavanomaisia tehtäviäni. Tällä kertaa tehtävänäni oli kysyä jahka klaaninvanhimmat tahtoivat sammalensa vaihtoon. Tietysti vastaus oli myöntyvä.
“Sielutassu, lähde mukaan Nokkospilven partioon. Ilmoitan lähdöstäsi Kortetuikkeelle puolestasi”, Käärmekullan nauku yllätti minut, kun palasin viemästä klaaninvanhimpien likaisia sammalia. Partio kelpasi minulle kyllä sen jälkeen.
“Selvä homma, Käärmekulta!” naukaisin vain innokkaasti ja parin rinnan sukaisun saattelemana astelin pikaisesti Nokkospilven, Erhetassun ja Kuutamolaineen seuraan. Nyökkäsin tervehdykseksi pesätoverilleni, joka ei tuntunut edes huomaavan läsnäoloani ollessaan niin omissa maailmoissaan ja sen jälkeen ilmoitin tämän mestarille asiani.
“Olemme lähdössä Kuolonklaanin rajalle, osaathan käyttäytyä?” Nokkospilvi naukaisi selvästi leikillään. Hymyilin soturille ja nyökkäsin itsevarman innokkaasti.
“Osaan minä, lupaan sen!” vahvistin vielä ja lähdin sitten seuraamaan partion johtoon asettuneita sotureita. En keskittynyt asiaan tarpeeksi, mutta mielestäni kahden soturittaren keskustelu tuntui kulkevan välillä hieman kehnosti. Kuutamolaine selitti jotain ja Nokkospilvi nyökkäili vain hiljaa.
Käänsin ennemmin kiinnostukseni Erhetassuun. Hän oli jo puoliksi harhailemassa pois reitiltä. Se ei ollut yllätys. Siitä lähtien, kun nuoresta kollista oli tullut oppilas, olin saanut pohtia miten joku saattoi edes olla yhtä höpsö. Olin luullut Kärpästassua höpsöksi, mutta tämä oli jo aivan omaa luokkaansa!
“Erhetassu. Erhetassu. Erhetassu! Olet menossa väärään suuntaan!” ohjeistin kollia loikkiessani hänen luokseen. Hän käänsi katseensa minuun kuin olisi juuri kasvattanut toisen hännän suoraan hänen edessään. Hetken ajan me vain seisoimme siinä, kunnes toinen oppilas viimein tajusi vaihtaa suuntaansa.
“Älkäähän jääkö jälkeen tai kettu tulee vielä syömään teidät”, Kuutamolaine kiusoitteli. Vilkaisin vain Erhetassua pikaisesti ja ryhdyin kävelemään ripeämmin. Toivottavasti reviirillä ei oikeasti olisi kettuja.
Lähestyessämme Kuolonklaanin rajaa ryhdyin katselemaan ympärilleni hieman tiheämmin. Tiesin, että rajanaapurimme oli ollut rauhanomainen viime ajat, mutta en voinut silti sanoa olevani täysin huoleton lähestyessäni rajaa.
“Kuolonklaanilaisia”, Nokkospilvi naukaisi yllättäen. “Partio, tulossa tänne päin. Käyttäytykää kunnolla älkääkä aloittako minkäänlaista riitaa. Haluamme olla hyvissä väleissä naapurimme kanssa.”
“Selvä, Nokkospilvi!” kuittasin ja katsoin jännittyneenä eteenpäin. Mitä jos Kuolonklaanilaiset ylittäisivätkin rajan? Pääsisimmekö tappelemaan Erhetassun kanssa?
Pian kolmen kissan partio saapui meitä vastaan. Partion johdossa ollut kissa nyökkäsi tervehdykseksi ja Nokkospilvi teki samoin. Katselin, jos olisin nähnyt ikäisiäni kissoja, mutta ainoa, joka näytti olevan edes lähellä oppilaan ikää oli pienikokoinen tummanharmaa kolli sinisillä silmillä. Kuitenkin joku hänen olemuksessaan kertoi minulle, että hän oli vanhempi kuin miltä näytti kokonsa suhteen.
Kukaan ei sanonut sanaakaan, kaikki vain jatkoivat tehtäviään kuin kaikki olisi ollut täysin normaalisti. Toki Kuolonklaani oli naapurimme, joten tavanomainen raja kohtaaminen oli varmaankin melkoisen normaalia.
Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja päätin keskittyä taas partiointiin.
