Sumulaulu
Kirjoittaja: Sirius
Yritin kiivaasti keksiä jotain, mikä olisi vanhemmillekin sotureille mieliksi. ’Pitäisikö meidän vain jatkaa metsän poikki? Mutta…kuka tietää missä kaksijalkala on?’ ajattelin tuijottaen metsää. Avasin suuni. ”Ehkä meidän pitäisi mennä vain metsän läpi?” ehdotin. Omenahuuma näytti miettiväiseltä ja kuiskasi Laventelitaivalle jotain. Katselin, kuinka he keskustelivat. ”Kaipa se sopii.” Omenahuuma nyökkäsi. Innostuin hetkellisesti. Olin viimeinkin keksinyt jotain, mikä sopisi muillekin! ’Tai sitten he säälivät..’ inhottava ajatus tuli päähäni. Tassutin metsän reunaan. Muut tulivat perässä. Metsä oli täynnä pensaita, joten siellä oli varmasti vaikeaa kulkea. Kävelin eteenpäin rauhallisesti ja vilkuilin ympärilleni. Kuitenkin joka turkkini karva kihisi jännityksestä. Minua pelotti, että Kuolonklaani olisi asettanut vartijoita tännekin! Heistä kun ei voinut ikinä tietää. Mutta tuskin he olisivat päässeet nummille saakka. ’Mutta mitä siellä voi olla meneillään? Ehkä leiriin on sittenkin hyökätty?’ ajattelin pelokkaana. Hetken päästä Laventelitaivas ja Omenahuuma juoksivat perääni. Olinkin jo miettinyt, mihin he olivat jääneet. Puuskahdin hengästyneenä. ”Mikä kesti? Meidän on löydettävä suojapaikka yötä varten!” sanoin hieman ärtyneesti.
”Me Omenahuuman kanssa päätimme, että hajaannumme kahteen eri suuntaan. Minä menen tuonne, ja sinä ja Omenahuuma menette toiseen suuntaan.” Laventelitaivas selitti. Katsoin heitä kimmastuneena. ”Minulle ei siis mitään viitsitty kertoa?” mutisin happamasti mutta tassutin kumminkin kiltisti Omenahuuman luokse. Omenahuuma lisäsi vielä, että jos joku löytäisi jotain, ulvahtaisimme toiselle. Nyökkäsin ja lähdin toiseen suuntaan. Olimme kävelleet jo vähän matkaa, kun kirkas taivas alkoi jo muuttua pimeäksi, synkäksi taivaaksi. Vilkaisin ylös huolestuneena. ”Entä jos tulee yö?” kysyin.
”Sitten me etsimme suojapaikan.” Omenahuuma vastasi. En vastannut. Rehellisesti sanottuna minua pelotti yöpyä tuntemattomassa metsässä. Siellähän voisi olla vaikka mitä kettuja tai mäyriä! Ja voisin jäädä saaliiksi! ’Saaliista puheen ollen…minulla on hirveä nälkä!’ ajattelin turhautuneena. Yritin etsiä edes pientä häivähdystä riistasta. Mistään ei sellaista kuitenkaan löytynyt, joten joutuisimme nukkumaan tyhjin vatsoin. Päätin ainakin syödä aamulla. Nousin pystyyn ja etsin Omenahuuman. Kolli oli löytänyt saniaispensaan alta hyvän nukkumapaikan. Istahdin maahan ja aloin sukimaan itseäni pitkin vedoin. Turkkini oli vielä hieman märkä. Yhtäkkiä kuulin pensaasta rapinaa. Hyppäsin pystyyn säikähdyksestä. Korvani nousivat pystyyn. Paljastin kynteni esiin jännittyneenä. Omenahuuma tuli hämmentyneenä esiin. Pensaasta tuli esiin Laventelitaivas. Selvisi, että metsä oli ympyrä, eli kaksijalkala olisi toisessa suunnassa metsää. Laahustimme kaikki nukkumaan Omenahuuman rakentamaan pesään. En jaksanut edes hakea vuodesammalia. Nukahdin täysin uupuneena.
Kun heräsin, muut olivat jo hereillä.
”Sinäkin viimein heräsit. Nyt voimme lähteä saalistamaan.” Laventelitaivas naukui. Ravistelin päätäni uneliaasti. Nyökkäsin ja kävelin ulos pensaasta. Lähdin saalistamaan.
//Omena? Laventeli?\
