Sumupentu
Kirjoittaja: Sirius
Hyppelin aukiolla. Tykkäsin katsella pesiä. ”Hmm..” ajattelin kurkistaessani yhdelle pesälle. Siellä haisi yrtit. ”Hei.” kuului kollin ääni pesän nurkasta. ”Ole sitten hiukan hiljempaa.” kuului kuiskaus. Huomasin Liljatuuli-nimisen naaraan. ”Mitä täällä tapahtuu?” kysyin. ”Tänne hyökkäsi koira. Tai no ei ihan tänne mutta nämä kissat vahingoittuvat.” Leimusilmä naukaisi. ”Ai. Harmi.” sanoin. ”Niinpä juuri.” Liljatuuli sanoi. ”Ja yrttejäkin on kirotun vähän!” ”Mikä yrtti sitten teiltä puuttuu?” kysyin kiinnostuneena. ”No vaikka ja mitä.” Leimusilmä sanoi. ”Ja kukkivia kasvejakaan ei enää ole.” ”Voinko auttaa?” kysyin hiukan varautuneesti. En pitänyt oikein parantajan työstä, mutten halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. ”Et kauheasti.” sanoi Liljatuuli pahoittelevasti. ”Et ole parantaja.” ”Haluaisin parantajaksi.” sanoin painokkaasti. ”No, hyvä on.” Liljatuuli myöntyi. ”Jauha vaikka tuo yrtti.” Otin yrtin suuhuni. Se maistui hirveän kitkerältä. Sylkäisin sen heti pois. ”Ihan kauhean makuista!” älähdin. Huomasin Liljatuulen vaihtavan katseita Leimusilmän kanssa. Katsoin heitä ärtyneesti. ”Niinhän se maistuukin.” Leimusilmä sanoi. Hänen silmissään oli huvittunut pilke. ”En ole mikään pikkupentu.” sanoin. ”Etpä niin.” Liljatuuli sanoi hymyillen. Painoin pääni alas. Nappasin varren suuhuni. ”Mikä yrtti se on, tiedätkö, Sumupentu?” Leimusilmä kysyi. Maistelin yrttiä. Se maistui..jotenkin kitkerälle. ”Nokkosta?” kysyin. ”Nokkosen vartta.” Leimusilmä vastasi. ”Oikein hyvä.” Sanat lämmittivät sydäntäni. ”Ehkäpä sinun kannattaisi lähteä ennen kuin koko yrttivarasto on suussasi.” Liljatuuli sanoi huvittuneesti. Nyökkäsin ja poistuin pesästä. Turkkini tuoksui voimakkaasti. Huomasin Liljatuulen ja Leimusilmän menevän hakemaan yrttejä. ”Saanko tulla mukaan?” kysyin toiveikkaasti. ”Et tällä kertaa.” Leimusilmä vastasi. ”Voit vahtia parantajan pesää.” Ryntäsin vahtimaan. Mikään mäyrä tai kettu tai koira ei pääsisi sisään! ”Muista olla sitten hiljaa!” Liljatuuli huusi perääni. ”Joo.” vastasin vaikka tiesin etteivät he kuulisi sitä. Venyttelin pesän edessä. ”Tämä on tylsää.” ajattelin. Hyppelin aukiolla. Sitten tein muutaman kuperkeikan. Pudistelin hiekkaa turkistani.
”Leimu?”
