Sumupentu
Kirjoittaja: Sirius
Vilkuilin ympärilleni. Tassutin pesään. Vuoteita oli kymmeniä. Kissojen tuoksu tuntui pesälle. ”Mitä etsit?’ Sypressitassu kysyi. Hätkähdin. ”En mitään.” vastasin nopeasti. ”Selvä, mutta tämä on soturien pesä.” totesin Sypressitassu. ”Ai.” sanoin. Sypressitassu käänsi katseensa. ”Ehkäpä meidän olisi parasta lähteä.” hän sanoi ja harppoi ulos. Kohautin olkiani. Seurasin naarasta aukiolle. ”Tässä on aukio.” hän sanoi. Nyökkäsin viileästi. ”Ja tuolla on oppilaiden pesä.” Sypressitassu jatkoi. Vilkaisin pesää. ”Tuolla on parantajien pesä.” kuulin Sypressitassun sanovan. Pesässä näkyi erilaisia lehtiä ja yrttejä. ”Haluan parantajaksi.” sanoin heti. ”Oikeastiko?” Sypressitassu kysyi. ”Kyllä.” vastasin. Katseeni kääntyi heti kiveen aukiolla. ”Mikä tuo kivi on?” hämmästelin. ”Sitä sanotaan Litteäkiveksi.” Sypressitassu vastasi. ”Litteä..mikä?” kysyin. Ymmärtäminen oli hankalaa. En ollut klaanisyntyinen, vai olinko? Päähäni tuli monia kysymyksiä. ”Sypressitassu?’ kysyin. ”No?” Sypressitassu kääntyi minuun päin. ”Olenko minä joku vierailija?’ kysyin pelokkaana. ”Et.” Sypressitassu sanoi heti. Minua hermostutti. ”Et ole.” Sypressitassu toisti. Minua pelotti kovasti. ”Enhän?” varmistin. ”Etkä ole.” Sypressitassu totesi. ”Miksi olisit?” ”Eikä Eloklaani heitä pientä pentua metsään vaikka se olisi puoliksi mäyrä!” Nyökkäsin häkeltyneenä. Väkisinkin minua alkoi naurattaa. ”Puoliksi mäyrä?” kysyin. ”No joo, ehkä ei ihan niin.” Sypressitassu vastasi ja hymyili. Tunsin lämpöä Sypressitassua kohtaan. Vaikka olinkin hyvin kylmäkiskoinen, hän vaikutti lämpimältä ja mukavalta. Hymyilin takaisin. Pienet tassuni syyhysivät. ”Mikä sitten tuo aukko tuolla kiven alla on?” kysäisin. ”Se on päällikköme Mesitähden pesä.” Sypressitassu vastasi. ”Päällikkönne?” kummastelin. Se kuulosti kummalliselta. ”Niin, päällikkömme.” Sypressitassu vastasi.
”Sypressi?”
