Sumutassu
Kirjoittaja: Sirius
/TAISTELUTARINA\
Hyökkäyksen pauhu sumisi korvissani. Raahauduin oppilaiden pesään. Haavani tihkuivat verta. Kipinätassu ilmestyi pesään karvat pystyssä ja verisenä. Häntä ei enää meinannut tunnistaa samaksi kissaksi. ”Ihan oikeasti! Tämä on hirveää! Liljatuuli yrittää auttaa kaikkia, mutta hänellä ja Leimusilmällä ei riitä käpälät. Haavoja on ihan hirveästi!” Kipinätassu henkäisi. Nyökkäsin jäykästi. ”Sinunkin pitää mennä heidän hoitoonsa.” tämä käski.
”En mene. Ei tämä ole vakavaa.” tuhahdin. Kipinätassu kohautti olkiaan. ”No, minusta sinun täytyisi mennä.” tämä maukui. ’Ehkä sinusta.’ tuumin. ’Mutta en halua tunnustaa.’ Taistelu pelotti minua. Eräs musta iso kolli oli melkein tappanut minut. Kuulin Pimentovarjon ja jonkun toisen kissan, jonka nimeä en tiennyt rääkyvän voitonriemuisena. ”Meidän pitää kertoa Mesitähdelle!” kuiskasin äkkiä.
”Miten me pääsemme? Nuo kissat tappavat meidät!” Kipinätassu huudahti peloissaan. Yhtäkkiä esiin astui Hillasielu, verisenä ja haavoittuneena. ”Oletteko kunnossa?” tämä kähisi. ”Emme enemmän kuin muutkaan.” vastasin. Hillasielu ähkäisi.
”Minä menen kertomaan Mesitähdelle.” sanoin päättäväisesti. ”Siinä tapauksessa et mene yksin, Sumutassu. Minä tulen mukaan.” Hillasielu naukui hiljaa. Katsoin kollia epäilevästi. Entä jos tämä pettäisi minut kesken matkan? Sitä ei voinut koskaan tietää. Mutta minä tarvitsin kokeneita ja hyviä sotureita. ”Olkoon.” sähisin. Hillasielu pujahti ulos. Vaihdoin Kipinätassun kanssa vielä pelokkaan katseen. Yritin väistellä kissoja. Kynnet viuhuivat ja veri roiskui. Yhtäkkiä tunsin jonkun tuijottavan minua kiivaasti. Näin julman näköisen kuolonklaanilaisen murisevan. Yhtäkkiä sujahdin jonkun vatsan ali ja juoksin leiristä ulos. Hillasielu nilkutti edessäni. ”Täälläkin on vartioita. Meidän pitää olla varovaisia.” Hillasielu ähki. ’Totta kai täytyy! Minusta tulee soturi kohta, kai minä sen tiedän!’ ajattelin kiivastuneena. Kuitenkaan ei ollut aikaa kinasteluun. Kaikkialla oli vaarallista. Pujahdin aluskasvillisuuden halki. Yhtäkkiä esiin astui hurjan näköinen kolli.
”Mitä te täällä teette? Valmiina kuolemaan.” tämä sähisi ja paljasti terävät kyntensä. Aloin näyttää pelokkaalta. Yhtäkkiä Hillasielu tuli esiin. ”Mitä sinä täällä teet, Usvakatse?” tämä sähisi. Usvakatse syöksyi kimppumme ja raastoi Hillasielun lapoja. Hän näytti lihaksikkaalta: emme takuulla pärjäisi. Loikkasin tämän selkään ja puristin sitä hampaillani. Usvakatse hyppäsi, ja putosin maahan. Tämä painoi käpälänsä rinnalleni ja tähtäsi kurkkuuni. Yhtäkkiä tunsin painon häviävän rinnaltani. Hillasielu oli repinyt hänet pois ja iski tämän selkään. Yhtäkkiä Usvakatse alkoi huohottaa. Hän perääntyi yrittäen tähdätä minuun. Väistin iskun tieltä. Usvakatse kompastui. Hän lysähti maahan. Syöksyin tämän päälle ja purin tätä kurkusta. Purin, kunnes tunsin velton ruumiin jalkojeni alla. Nousin ylös typertyneenä. Olin tappanut kissan. Olin julmuri. ”Sumutassu, kiitos. Sinä tapoit hänet. Nyt pitää mennä.” Hillasielu maukui.
//Kaikki Eloklaanilaiset saa jatkaa\
//Kp-boosti\
