Sumutassu
Kirjoittaja: Sirius
(Tarina kirjoitettu 14.7.)
En minä niistä erityisemmin välitä.” vastasin murahtaen. Katsoin Kipinätassua hieman jäätävästi. Naaras selvästi halusi puhua kanssani. Kiirehdin Omenahuuman luokse, sillä en ollut erityisen halukas puhumaan. ”Minne me mennään?” kysyin häneltä. Näin että Kipinätassu tuli perässäni, hieman hämmästyneen oloisena. ”Saalistamaan. Paikka on kohta lähellä.” Omenahuuma vastasi pirteästi. Katselin ympärilleni. Ensilumi oli satanut, ja nyt oli virallisesti lehtikato. Tassutin kevyessä lumikerroksessa. Hetken päästä Hillasielu ja Omenahuuma pysähtyivät. ”Ajattelimme, että te saatte saalistaa kahdestaan, kun minä ja Omenahuuma tarkkailemme. Yrittäkää tuoda mahdollisimman paljon riistaa.” Hillasielu maukui. Nyökkäsin lyhyesti. Kipinätassu katsahti minuun. ”Muistakaa tehdä yhteistyötä.” Omenahuuma lisäsi. Lähdimme matkaan ison paatsaman luota. ”Mitä luulet, mistä voisi löytyä eniten riistaa?” Kipinätassu kysyi haistellen ilmaa.
”En minä tiedä. Ehkä lähempänä uimapaikkaa.” vastasin jäykästi. Kävelin lumisella maalla. Valkoisten kissojen oli helpointa sulautua nyt lumeen. En ollut valkoinen, eikä Kipinätassukaan ollut. Olimme kumpikin aika erottuvaisia lumessa. Etenkin nyt, kun sitä oli vasta vähän. ’Missäköhän riistat ovat?’ ajattelin. Yhtäkkiä valpastuin. ”Myyrä.” kuiskasin puoliksi itsekseni. Kipinätassukin oli selvästi huomannut saman. Naaras hiipi kohti myyrää ison tammen taakse. Hän viestitti minulle hännällään saaliista. Vastasin huiskauttamalla häntääni. ”Minä menen tuolta puolelta.” hän sanoi. ”Entä sinä?”
”Minun olisi parempi mennä tuolta.” töksäytin.
”Mutta sinä sulaudut paremmin.” Kipinätassu vastasi. Se oli kyllä totta. Kipinätassulla oli liekinvärinen turkki. En vastannut mitään, vaan menin vaanimisasentoon. Toivoin että myyrä ei olisi huomannut jo puhettamme. Vedin henkeä, ja ponnistin myyrän kimppuun toiselta puolelta. Myyrä väisti minua, ja otteeni lipesi. Yhtäkkiä Kipinätassu leiskautti pensaan takaa. Naaras tappoi sen nopealla puraisulla. ”Hienoa.” sanoin viileästi enempiä juhlimatta.
”Nyt meillä on saalista.” Kipinätassu kuiskasi iloisena. ’No tietysti on! Luulitko ettemme osaa saalistaa?’ ajattelin. Kipinätassu hautasi sen roudan alle. Kaivoimme kuopan yhdessä, koska yhdelle kissalle kaivaminen olisi liian vaikeaa. Pudotimme saaliin kuoppaan. Kynsieni alla oli hiekkaa, maata ja lunta. Se oli ikävä tunne. Yhtäkkiä kuulin yläpuoleltani linnun viserrystä. Näin pienen varpusen lähellä olevan kuusen oksilla. Lunta oli hieman enemmän kuin tässä. ”Varpunen, tuolla kuusessa.” ilmoitin. Kipinätassu nyökkäsi ja sanoi sitten, että emme saisi sitä ilman että joutuisimme hyppäämään tai kiipeämään. Arvasin että kuusi olisi liian pieni, joten siihen ei voisi hypätä, koska se kaatuisi. ”Meidän pitää hyökätä eikä puhua, jos et halua että se lähtee lentoon.” tokaisin epäkohteliaasti. Kipinätassu oli hiljaa. ”Ei aikailla vaan mennään.” äsähdin ja loikkasin puuhun. Laskeduin sen kylmää puunkuorta pitkin. Loikkasin ilmaan. Kuuseen oli vielä monta hännänmittaa, joten en pääsisi nappaamaan lintua. Onnistuin huitaisemaan oksaa niin, että lintu säikähti. Putosin maahan makaamaan. ”Ei kai sattunut?” Kipinätassu kysyi.
”Ei tietenkään, mitä sinä sellaista luulet? Ei tuo satu.” murahdin, vaikka totuus oli aivan toinen. Oikeasti etutassuihini koski. Katsoin ylös. Varpunen oli pyrähtänyt kauemmas, korkeammalle. Päätin, etten enää yrittäisi. Hetken päästä Kipinätassu kysyi, mitä tekisimme seuraavaksi. En vastannut mitään. Näin että päivä oli alkanut jo tulla. Yhtäkkiä pensaista kuului kahinaa. Yritin olla loikkaamatta kauemmas. Räpäytin silmiäni hermostuneena. Näin sen olevan vain Omenahuuma, joka oli ilmestynyt Hillasielun kanssa pensaasta. Säikähdin. Miten he olivat onnistuneet vakoilemaan meitä? Jos he kerran olivat katsoneet kaikki tilanteet, he olivat myös nähneet tunarointini. Odotin jonkinlaista ärähdystä, mutta sitä ei kuulunut. ”Hienosti saalistettu, vaikka saittekin vain yhden saaliin.” Hillasielu sanoi. ’On siitäkin ruokaa klaanille.’ ajattelin. ”Haetaanpas saaliit.” Omenahuuma ilmoitti. Lähdin Kipinätassun perässä kohti paikkaa, jonne olimme myyrän haudanneet.
”Mitä luulet, suuttuvatkohan klaanitoverit meille kun tuomme vain yhden saaliin?” kysyin hieman viileän ja kiusoittelevan sekoituksena.
”Kipinä?”
