Sumutassu
Kirjoittaja: Sirius
Höristin korviani. Tosiaan, hiiren rapistelua kuului aluskasvillisuudessa. Minua hävetti, etten ollut löytänyt hiirtä itse! Päätin kuitenkin tyytyä siihen että Kipinätassu oli löytänyt sen, mutta minä voisin napata sen! ’Se on lähellä. Tätä menoa minusta tulee koko Eloklaanin paras soturi!’ ajattelin voitonriemuisena. Sukelsin lehtien sekaan toivoen että hiiri ei olisi vaistonnut minua. Lehdet olivat ällöttävän kylmiä ja märkiä, johtuen siitä että lumi oli sulanut. Näin Kipinätassun liekinvärisen turkin pensaan takaa. Kolli hiipi kohti hiirtä. ’Minä sen saan, et sinä!’ ajattelin turhautuneena. Pelmahdin esiin lehtien seasta. Hyppäsin hiiren kimppuun. Ajattelin, että hyppy olisi sujunut hyvin, mutta kompastuin juureen. Tuiskahdin kuonolleni. ’Typerä juuri!’ kirosin mielessäni. Näin Kipinätassun hölkyttävän paikalle. Varauduin syöksähtämään pystyyn. ”Ei kai käynyt mitään?” hän kysyi.
”Ei todellakaan.” sihahdin. Kipinätassu perääntyi hieman. ”Nyt se hiiri pääsi karkuun.” ärähdin. ”Siitä olisi saanut loistavan aterian klaanille!”
”Voimmehan me vielä seurata sen hajujälkeä.” Kipinätassu ehdotti. Idea kuulosti kieltämättä hyvältä. Voisimme saada sen sittenkin kiinni! Murahdin vain myöntävästi enkä sanonut mitään. Heilautin saniaiset tieltäni ja yritin olla kavahtamatta päälleni pudonneita pisaroita. ”Tuolla!” kuiskasin. Kipinätassu kääntyi katsomaan kohti hiirtä. Se nakerteli rauhassa pähkinää. Vaikutti siltä, että olimme lähellä Kuolonklaanin rajaa. Rajamerkit haisivat tuoreilta. En ehtinyt miettiä enempää, kun olin jo syöksynyt hiiren kimppuun kynnet esillä. Juoksin sitä kohti.
’Tällä kertaa jäät kiinni, senkin mokoma saaliseläin!’ ajattelin vihaisena. Hiiri teki äkkikäännöksen rajaa kohti. Juoksin sitä kohti hurjaa vauhtia. Yhtäkkiä tunsin Kipinätassun hampaat niskassani. ”Olit juosta rajan yli!” Kipinätassu huohotti. Yhtäkkiä huomasin hiiren olleen juokseen Kuolonklaanin puolelle. Rajamerkit olivat tuoreita, joten olin selvästi melkein ylittänyt Kuolonklaanin rajan! Aluskasvillisuudesta pelmahti esiin partio. ”Mitä te täällä teette? Häipykää nyt heti!” partion johdossa oleva Jääviilto ärähti. Peräännyin muutaman askelen taaksepäin. Muu partio mulkoili meitä vihaisesti. ”Emme ole vihamielisissä aikeissa. Olemme vain saalistamassa.” Kipinätassu sanoi nopeasti. Mulkoilin kissoja vihaisesti. Niskakarvani nousivat pystyyn. Muut kissat jotka partiossa olivat, näyttivät vierailta. Mukana oli muutama nuori soturi, ja yksi joka näytti lähes klaaninvanhimmalta. En tiennyt heidän nimiään. ”Eikö Eloklaanin oppilaille ole opetettu missä saa saalistaa?” Jääviilto kysyi pilkallisesti. ”Älä siinä viisastele!” minun teki mieli sähähtää, mutta juuri silloin kun olin sanomassa sitä, Hillasielu ja Omenahuuma ilmestyivät esiin. ”Totta kai on. Pyydän anteeksi oppilaidemme puolesta.” Omenahuuma naukui pahoittelevasti.
”Sietääkin pyytää. Pidä oppilaasi paremmin kurissa.” he sihahtivat. Hetken päästä partio oli kadonnut. Minua pelotti, minkä rangaistuksen Omenahuuma saattaisi minulle antaa. Miksi olin ollut niin hiirenaivo, etten ollut nähnyt edes rajamerkkejä! Vedin henkeä.
”Miksi ihmeessä tuo tapahtui?” Hillasielu kysyi. ”Olimme saalistamassa. Sitten, no olin ottamassa hiirtä kiinni, niin, siis halusin ruokkia klaaniani! Se juoksi Kuolonklaanin puolelle.” selitin hiljaa. ”Ylitittekö te rajaa?” Omenahuuma tiedusteli.
”Emme!” Kipinätassu sanoi. Hillasielu ja Omenahuuma kuiskuttelivat hetken jotain.
”Jos ette kerran ylittäneet rajaa, niin emme rankaise teitä. Kumminkin, saalistus voisi jäädä nyt tähän. Mennään mieluummin taisteluharjoituksiin.” he sanoivat. Harjoituskuopalle oli pitkä matka. Se oli ihan reviirin toisella puolella! Harpoin Kipinätassun kiinni. Kävelin metsässä hiljaa. En edes vilkaissut taakseni. Kun saavutin Kipinätassun kiinni, olin hieman ärtynyt. ”Miksi me jäimme kiinni? Miksi juuri nyt?” kuiskasin. En tiennyt kuuliko joku sitä, mutta lähdin juoksemaan. Harpoin läheisen paatsaman luo. Toivoin, että maa nielaisisi minut. Sitten minun ei täytyisi olla tässä kiusallisessa tilanteessa. Mulkoilin kohti rajaa. ’Minkä takia teidän kuolonklaanilaisten piti tulla siihen?’ ajattelin tuijottaen vihaisena. Kävelimme lähes koko loppumatkan hiljaa kuopalle asti. Vasta sitten kun Hillasielu ilmoitti että saa pysähtyä, heitin ikävät ajatukset mielestäni. Vihdoin pääsisin kokeilemaan taistelua niin että minulla olisi oikea harjoituskaveri!
”Kipinä?”
