Sumutassu
Kirjoittaja: Sirius
Istahdin maahan. Ne kapiset, ketunsyömät katit olivat voittaneet meidät! Minua ärsytti ja raivostutti. Olisin voinut tappaa heidät yhdellä iskulla, jos olisin pystynyt. Väliaikaisessa leirissä kävi kova kuhina. Olin joutunut nukkumaan ulkona, ja ilma oli ollut kylmä. Sentään ei enää ollut täysin lehtikato. Lumi suli kovaa vauhtia. Pelkäsin, että he hyökkäisivät taas leiriimme. ’Älä turhia pelkää. Meitä on paljon enemmän.’ ajattelin yrittäen keksiä muuta ajateltavaa. Tiesin kuitenkin, että minusta tulisi tänään soturi. Vihdoinkin odottamani päivä oli koittanut! Minkäköhän soturinimen saisin? ’Sumuturkki, Sumukatse. Tai Sumuroihu, Sumuhyppy.’ pohdin. Oli monta nimeä, jotka olisin halunnut. Kävelin eteenpäin uupuneena. Haavani kirvelivät yhä. Liljatuuli oli laittanut niihin salvaa, mutta yrtit olivat aivan lopussa. Väliaikaisella reviirillä ei ollut yrttejä paljonkaan. Näin Leimusilmän tassuttelevan taas leiriin. ”Miten meni? Yrttejä, löytyikö niitä?” kysyin viileästi. ”Eipä löytynyt.” kolli puhahti. ”Oletko sinä löytänyt niitä?”
”En tosiaankaan. En ole parantaja, mutta en minä ole mitään nähnyt.” tuhahdin harmistuneena. Leimusilmä pyöritteli päätään. ”No, kerro jos löytyy.” tämä huikkasi apeana. Nyökkäsin ja istuin taas miettimään. Kipinätassu kiirehti luokseni. ”Sumutassu hei! Kuulin että sinut nimitetään soturiksi.” kolli naukui innostuneena. Meistä oli tullut oppilaskaverit, mutta emme olleet vielä täysin ystäviä. ”Totta se on. Vaikka, tuota…Mesitähdellä ei välttämättä ole voimia nimittää minua.” totesin hieman varautuneesti. Selkäkarvani pörhistelivät innostuksesta. ”Tietysti hänellä on. Tulen katsomaan.” Kipinätassu ilmoitti ja lähti ulos. Jäin tuijottamaan kollin perään. Harmittiko häntä, ettei häntä nimitetty? No, kai nekin menot tulisvat pian, eikä se ollut minun syyni. Kohautin niskojani. Yhtäkkiä Mesitähti tuli leirin keskelle. ”Tulkaa kaikki tänne!” tämä ulvahti. Olin innostunut. Nyt minusta tulisi soturi! Olin yleensä kylmä enkä innostunut, mutta nyt olin innoissani. Hyppelin paikalle. Vähitellen kissoja kokoontui paikalle. Omenahuuma katseli minua ylpeä katse silmissään. ”Juttelin Mesitähden kanssa yhdestä jutusta.” tämä kertoi pilke silmissään. Naurahdin ja yritin esittää etten tiennyt mitään. ”Ai, mikähän se voisi olla? Sekö, että minun pitää vaihtaa klaaninvanhimpien sammalet?” kysyin esittäen hämmästynyttä. ”Tiedän että elämme vaikeita aikoja. Mutta, minulla on iloisia uutisia. Sumutassu, tulisitko eteen?” Mesitähti katsoi minua odottavasti. ’Nyt se alkaa.’ ajattelin hieman pelokkaana. Mitä jos mokaisin? Omenahuuma nyökkäsi minulle rohkaisevasti. Astelin eteen. ”Sumutassu on nyt käynyt koulutuksensa loppuun. Tästä hetkestä lähtien, sinut tunnetaan Sumulauluna.” Mesitähti kajautti. ”Sumulaulu!” Omenahuuma ulvoi. ”Sumulaulu! Sumulaulu!” kuului ulvontaa kaikkialta. Tassutin kissajoukon keskelle. Omenahuuma kehräsi ja pukkasi minua lavallaan. Hillasielu onnitteli minua ystävällisesti. Näin Kimalaistoiveen ja Sypressikuiskeen, ja molemmat onnittelivat minua. Kipinätassu ulvahti. ”Onnea, Sumulaulu!” tämä huudahti. Nyökkäsin kiitollisena. Monet onnittelivat minua. Vilkaisin ylimielisesti muihin oppilaisiin. ’Minusta tuli soturi, entäs sitten?’ ajattelin hieman ivallisesti. Nyt olin soturi, ja se oli mahtavaa! Minulla olisi vielä reviirin valvonta edessä.
