Susimieli

256 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

“O-odota Aamuraita!” huudahdin ystäväni perään ja vikkelien koipieni ansiosta sain kurottua meidän välimatkan nopeasti umpeen. Tunsin pienen ylpeyden rinnassani, sillä olin tajunnut olevani Aamuraitaa nopeampi. Se tuntui hämmentävän hyvältä, vaikka en halunnutkaan kilpailla ystävääni vastaan. Halusin vain kerrankin olla jossain asiassa hyvä..
“En malta odottaa, että näen Huomenkyyhkyn vanhan piilopaikan! Miksi sinä et ole kertonut minulle aikaisemmin?” Aamuraita kysyi iloisesti ja naaraan leikkisän pukkaisun seurauksena tupsahdin melkein kuonolleni. En kuitenkaan valittanut, vaan korjasin asentoani. Ei Aamuraita varmastikaan pahalla tarkoittanut!
“Luulin, että ketään ei kiinnostaisi, heh”, takeltelin Aamuraidalle suoraan ja vilkaisin käpäliäni hieman häpeissään. Salamasielu oli yrittänyt opettaa minulle itsevarmuutta, mutta se kaikki tuntui olleen turhaa. Sanoin edelleen kaiken raatorehellisesti, mutta epävarmasti takellen. “Kyllähän sinun nyt pitäisi tietää, että minä en koskaan kieltäydy hyvästä seikkailusta! Tuossako se puu on?” Aamuraita kikatti lämpimästi ja osoitti tassullaan yläilmoihin. Siristelin hieman silmiäni, hiirenkorvan ensimmäiset auringonsäteet olivat aina kaikista kirpeimmät.
“Tu-tuohan se on! Se olikin korkeammalla, kuin muistin..” nielaisin ja seurasin naarassoturia puunrungon juurelle. Aamuraita naukaisi jotain rohkaisevan kuuloista, joka kuitenkin meni suurten korvieni ohitse. “Hoplaa!” naaras hihkui kavutessaan oksalta toiselle. Etenkin naaraan perässä hieman varovaisemmin. Oksat tuntuivat käpälieni alta huterilta ja ilma ohuemmalta. Lopulta minäkin saavutin kuolleen emoni vanhan pesäkolon ja kömmin Aamuraidan perässä sisään.
“Tä-tässä se nyt on! Täällä on jotain Huomenkyyhkyn vanhoja aarteita j-ja ehkä jotain Kylmäliekinkin keräämiä”, selostin ystävällisesti ja yritin pitää ääneni vakaana, kuten Salamasielun sanoin “oikean soturin kuului puhua”.
“Tämä on niin hieno, vau. Ne ovat säilyneet aika hienosti, vaikka Huomenkyyhkyn poismenosta on jo monta kuunkiertoa”, Aamuraita ihaili ja tutki pesän sisältöä hämmästyneenä.

Author: Elandra

Kirjoittaja: Aura

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *