Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Sypressikuiskeesta tuntui kuin hän olisi vajonnut maan alle tavoittamattomiin. Pyörryttävä surun tunne riipaisi hänen sisuksiaan.
“Voisimmeko vaikka mennä kävelylle?” Sypressikuiske kysyi alakuloisesti kumppaniltaan. Aurinkoroihu nyökkäsi ja nousi seisaalleen. Sypressikuiskekin nousi ja kaksikko tassutti leiristä yhdessä. Sypressikuiske kävi asioita läpi päässään ja varmasti kävisi samoja asioita päässään kuiden ja kuiden ajan. Hänestä tuntui rangaistulta ja jotenkin… syylliseltä kokoasiaan.
Kumppanukset kävelivät puiden lomassa kohti Hehkulampea. Sypressikuiske loikkasi ensimmäiselle astinkivelle ja loikki muutkin vikkelästi. Vaikka lunta satoi lakkaamatta ja kylmyys jäyti luita ja ytimiä, jotkut joet eivät siltikään olleet jäässä. Sypressikuiske hytisi loikkiessaan lumen poikki kohti Hehkulammen rantaa. Aurinkoroihu seurasi perässä, kun Sypressikuiske koitti tassullaan Hehkulammen jäätä.
“Luuletko, että se kestää astumista?” Aurinkoroihu kysyi epävarmana. Sypressikuiske laski yhden tassun painon kokonaan jäälle.
“Luulisin”, Sypressikuiske naukui ja ujutti itsensä miltei kokonaan jäälle. Jää kesti hänen painonsa, joten naaras ujuttautui vielä vähän pidemmälle.
“Ole varovainen!” Aurinkoroihu naukui hermostuneena. Hän viuhtoi hännällään hädissään.
“Olen, olen. Rauhoitu”, Sypressikuiske naukui näreissään mutta tajusi virheensä.
“Anteeksi ei ollut tarkoitus suuttua”, hän naukui apeana.
//Arskaliini <3
