Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
”Mennään kertomaan läheisillemme, he varmasti ilahtuvat tästä uutisesta!” Aurinkoroihu innostui. Sypressikuiskeen sisällä kupli ilo ja innostus.
“Kenelle kerromme ensin?” naaras kysyi.
Sypressikuiskeen vatsa oli kasvanut valtavaksi ja käveleminen hengästytti entistäkin enemmän. Hän raahasi hankalasti sammalta pentutarhaan tehdäkseen makuusijansa. Aurinmoroihu kiirehti paikalle hätäisenä.
“Tuo on liian raskasta sinulle! Saanko auttaa?” Sypressikuiskeen kumppani touhotti. Sypressikuiske pysähtyi huohottomaan ja tiputti sammalet pienen matkan päähän pentutarhasta – toisin sanoen määränpäästä.
“Anna, kun autan”, Aurinkoroihu naukui.
“Kyllä minä os-” Nokkospilvi keskeytti Sypressikuiskeen sanat.
“Anna hänen kantaa suurin osa siitä. Hän tarvitsee haastetta ja liikuntaa ennen pentujen tuloa”, hän sanoi ja Aurinkoroihu nyökkäsi nostaen noin puolet sammalista ja oksista omien leukojensa väliin. Sypressikuiske otti omat puolensa ja lastin kevennyttyä hän sai makuualuset yhden pysähdyksen jälkeen makuusijalle.
“Arvostan apuasi mutta haluaisin punoa pesän itse. Saat kuitenkin minun puolestani olla siinä”, Sypressikuiske sanoi hymyillen ja kosketti kumppaninsa kuonoa omallaan. Hän oli oppinut rakastamaan kollia aivan uudella tavalla ja oli iloinen, ettei tämä ollut jättänyt häntä ja pentuja yksin vaikka Sypressikuiske olikin torjunut Aurinkoroihun itse kuu tai pari sitten.
//Arskaliini <33
