Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Katselin pentujeni riitaa sanattomana.
”No sitten minä olen eloklaanilainen! Tämä on minun leikki joten saan olla mikä haluan!” Oravapentu naukui virnistäen töykeästi. Olin hiukan pettynyt poikaani. Olisin halunnut hänen olevan kiltti siskolleen mutta kai hänkin oppisi tekemään niin kasvaessaan.
”Ei käy! Minä olen eloklaanilainen! Minun on pakko olla! Emo! Emo! Oravapentu ei anna minun olla leikissä Eloklaanilainen!” Syreenipentu naukui näreissään. Minun oli keksittävä jotain millä saisin kummatkin pennut tyytyväisiksi.
”Mitä, jos minä olen kuolonklaanilainen ja te olette eloklaanilaispartio, jonka reviirille minä olen tunkeutunut”, naukaisin. Toivoin todella, että tämä järjestely sopisi heille. Kaiken lisäksi olisi mukava leikkiä heidän kanssaan yhdessä nyt, kun heidän silmänsä olivat avautuneet. Pennut vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät sitten ilmeisen tyytyväisinä. Herähdin kehräämään.
“Selvä se sitten”, nau’uin, “Haluatteko tehdä sotasuunnitelman vai lähdettekö heti hyökkäykseen?” “Hyökkäämme heti!” Syreenipentu naukui ja Oravapentu nyökytteli myöntyen sisarensa taistelukäskyyn. Hengähdin valmistautuen leikkiin. Nousin ylös varovaisesti etten kaatuisi kolmen jalkani varassa. Katsahdin pentuihini huomatakseni, että heidän ilmeensä olivat muuttuneet järkyttyneiksi. Arvasin sen johtuvan jalastani mutta huolestuin silti hieman.
//Ora? <3
