Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Syreenisumu oli pyytänyt myös Aurinkoroihua syömään meidän kanssamme. Se oli ihan mukava idea mutta kolli keskittyi syömiseen, kun taas minä ja Syreenisumu halusimme jutella. Mietiskelin ääneen miten Sädetassulla ja Käärmekullalla mahtoi mennä ja Syreenisumu vastasi, että hänen mielestään heillä meni aika hyvin.
“Mukava kuulla, että heillä menee hyvin”, nau’uin helpottuen hieman. Olin hiukkasen huolissani nuorimmaiseni koulutuksesta, sillä Käärmekulta ja Sädetassu olivat niin läheiset ystävät, että se saattoi haitata Sädetassun koulutusta. Toisaalta mitään huolenaihetta ei sinänsä ollut, koska Käärmekulta oli mukava, yrittelijäs ja tosi kekseliäs kissa ja hän varmasti hallitsi oppilaan kouluttamisen hyvin riippumatta siitä oliko hänen oppilaansa ystävä vai täysin vieras kissa.
“Niinpä. Hänestä kasvaa varmasti hyvä soturi”, Syreenisumu sanoi ja hymyili. Hymyilin takasin.
“Hänestä kasvaa yhtä suuri ja hieno soturi kuin sinusta, kultaseni”, kehräsin ja silitin Syreenisumun selkää hännälläni. Olin niin iloinen pennuistani. He olivat maailman parhaita ikinä!
“Miten sinulla on mennyt lähiaikoina?” vakavoiduin hieman ja kysyin ihan vakavissani. Olimme eläneet jo niin kauan Kuolonklaanin vallan alla ja sille ei vain näkynyt loppua. Huokaisin pohtiessani mitä edes itse vastaisin tuohon kysymykseen, jonka olin itse esittänyt.
//Syre?
