Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin, kun viereeni tippui oranssi turkkinen rimpuloiva kasa. Tunnistin Oravapennun ja naurahdin, kun tuo käännähti kömpelösti katsomaan soturia, joka hänet oli tuonut.
“Pieni soturimme kävi ulkona seikkailulla”, Aurinkoroihu naukui. Katsoin oranssia kollia, joka oli valinnut minut elämän kumppanikseen kuita sitten. Rakastin Aurinkoroihua niin kovasti.
“Hei isä”, Syreenipentu naukui unisella äänellä.
“Hei vain, Syreenipentu”, Aurinkoroihu naukui ja istuutui häntä nätisti käpälillään. Minä kurkotin Oravapennun ja Syreenipennun yli koskettamaan kumppanini nenää omallani. Aurinkoroihu vastasi kosketukseen hellästi.
“Tulitko leikkimään meidän kanssa, isä?” Oravapentu kysyi innoissaan. Aurinkoroihu nyökkäsi.
“Voin minä leikkiäkkin. Mennäänkö aukiolle?” pentujen isä kysyi pieneltä oranssilta kollilta.
“Joo! Mennään! Mennään! Saadaanhan me mennä, emo?” Oravapentu hihkui ja kääntyi minuun päin.
“Minäkin haluan tulla! Jookoo? Pääsenhän mukaan?” Syreenipentu miukui yhtä innoissaan kuin veljensä. Rakastin nähdä heidän pienet kasvonsa iloisina.
“Tietysti saatte mennä. Isä pitää teistä hyvän huolen, eikö? Sanoin ja katsoin Aurinkoroihuun. Tiesin, että hän huolehtisi kaksikostamme parhaansa mukaan.
“Tietenkin”, hän sanoi silmissään välähtäen se kaikki, mitä koimme ensimmäisen pentueemme kanssa. Kosketin hännälläni molempien pentujen päitä ja annoin heidän sitten kipittää isänsä peräässä aukiolle.
Pian Käärmepentu – orpo pikkuinen, jota minä ja Kimalaistoive yhdessä hoidimme – tassutti luokseni ujona.
“Sypressikuiske. Tuota… voisitko jutella hetken?” Käärmepentu kysyi ääni värähdellen ilmeisestä jännityksestä. Loin kasvoilleni lempeän hymyn, joka minulta oli uupunut, kun olin seikkaillut ajatuksieni pilvissä joissa yleensä loin kuvia Hallavarjon ylpeästä ilmeestä, kun tämä oli saanut pennun pentuja.
“Tietenkin, mitä nyt?” kysyin lämpimimmällä äänellä, jonka löysin ja katselin pikkuista orpopentua odottavalla lemepällä katseella. Yritin luoda ympärilleni paikan, jossa tuo pentu voisi aina olla turvassa ja kertoa mitä tahansa, mikä hänen mieltään painoi – olihan Hallavarjo tehnyt samoin minulle.
//Käärme?
