Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin ulos maankolopesästä. Lämmin ilma otti minut vastaan hellästi, kun jatkoin matkaani aukion laidalle. Istuuduin nätisti häntä käpälien päälle kietaistuna ja silmäilin aukiota. En ollut enää mukana normaalissa partioimisessa ja muussa joten sain viettää päiväni rauhaisasti pitkään nukkuen ja muita autellen. Päivä oli jo pitkällä ja kaikki partiot olivat lähteneet. Aukiolla oli aika hiljaista. Kuulin linnun sirkutusta jostain kauempaa ja suljin silmäni. Kuvittelin mielessäni vanhan leirin – jossa kujakissayhteisö nykyään asusti – ne vanhahkot pesät ja tutut kuopat maassa. Avasin silmäni ja huokaisin. Kaipasin kotia, jossa kaikki oli hyvin. Siellä Hallavarjo oli vielä elossa ja tervehti minua partioidensa jälkeen. Huokaisin taas mutta nostin sitten katseeni käpälistäni. Syreenitassu tassutti luokseni.
“Ai hei”, naukaisin iloisemmin kuin oli tarkoitus.
“Hei”, Syreenitassu naukaisi ja istuutui viereeni.
“Tulitko partiosta?” kysyin hymyillen.
“Joo. Kävimme kierroksella Kuolonklaanin vastaisella rajalla”, tyttäreni sanoi. Nyökyttelin.
“Löytyikö mitään epäilyttävää?” kysyin. Syreenitassu nuolaisi rintaansa.
“Eipä oikeastaan”, hän sanoi ja katsoi sitten minuun.
“Voimmeko jutella myöhemmin? Siis jostain tärkeästä”, naaras kysyi. Meidän turkkimme olivat täysin samanväriset ja olin ylpeä siitä, että tyttäreni oli omaksunut minun ulkonäköni ja luonteeni.
“Tietysti. Voimme jutella vaikka heti, jos haluat”, sanoin miltei kehräten. Rakastin naarasta koko sydämestäni. Tekisin hänen puolestaan mitä vain.
“Haluan mieluummin jutella myöhemmin. Haittaako, jos menen nyt syömään?” Syreenitassu kysyi.
“Ei tietenkään. Tee miten vain haluat”, sanoin kehräten. Tyttäreni lähti viereltäni.
Pian huomasin Laventelitaivaan kuljeskelevan aukiolla. Heilautin häntääni kutsuvasti, kun hän katsahti minuun. Naaras tassutti luokseni.
“Hei”, hän naukaisi.
“Hei vain. Haluatko kertoa minulle partiostanne reviirien ulkopuolelta?” kysyin kiinnostuneesti ja korjasin hieman asentoani valmistautuen kuulemaan tarinan matkasta, jolle en itse päässyt rampautumiseni takia.
//Laventeli?
