Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Sypressikuiskeen kasvoille levisi leveä hymy.
“Haluan todellakin haluan”, hän sanoi ääni väristen. Vaikka hän töksäytteli ja oli vähän… no Sypressikuiske mainen hänestä pidettiin sellaisena. Se toi naaraan sydämeen lämmöntunteen. Sypressikuiske kehräsi Hallavarjon lapaa vasten.
*Pari päivää Sypressikuiskeen synnytyksen jälkeen*
Sypressikuiske silitteli pentujensa päitä hännällään. Kaksi pientä mönkiäistä – Vadelmapentua vaalean oranssia naarasta ruskeilla läikilä ja valkeilla yksityiskohdilla sekä Loistepentua oranssiraidallista kollia, joka näytti hämmästyttävästi isältään. Loistepentu oli heikommassa hapessa kuin Vadelmapentu ja Sypressikuisketta suoraan sanoen pelotti tuon pienen kollin puolesta. Hän oli niin pieni ja heiveröinen. Hänen siskonsa oli isompi kokoinen ja liikkuvaisempi vaikka molemmat olivat pieniä. Hallavarjo asteli sisään pesän hämärään.
“Hei vain. Anteeksi etten ole ehtinyt käymään on ollut kiirettä”, vitivalkoinen kolli sanoi mutta Sypressikuiske vain kehräsi.
“Ei se mitään. Aurinkoroihu ja Kimalaistoive ovat pitäneet seuraa”, nuori kuningatar totesi ikionnellisena ottoisänsä näkemisestä.
“Tule peremmälle. Tässä on Vadelmapentu”, Sypressikuiske esitteli tyttärensä ja kääntyi poikansa puoleen.
“Ja tässä on Loistepentu”, hän kertoi rakkauden ja ylpeyden täyteisellä kehräyksellä.
“Ne ovat suloisia. Onko ollut kipuja tai jotain muuta mistä haluaisit kertoa?” Hallavarjo kysyi istuutuen Sypressikuiskeen ja pentujen eteen.
“Ei oikeastaan”, Sypressikuiske sanoi hiukan vaisusti ja huoli välähti naaraan silmissä.
//Halla?
