Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin Käärmekullan sanoja ja katsoin häntä hetken. En pystynyt estämään kyyneliä.
“Kuule”, sanoin ja siirsin tassuni hänen tassulleen. Naaras katsoi minuun.
“Sinusta tulisi maailman paras emo. Tiedän sen”, naukaisin ja koitin parhaani olla itkemättä. Värähdin, kun ajattelin Käärmekultaa paikallani suuren vatsan kera. Olisin niin hänen tukenaan koko sen matkan, jos hän meinasi joskus hankkia pentuja. Naaraalla oli niin suuri sydän, että häneltä riittäisi rakkautta hyvinkin pienokaisille. Kaikkien kohdalla niin ei ollut. Oma isänikin oli sellainen. Hän ei halunnut olla minun kanssani tekemisissä ja vain katosi pois ennen syntymääni. Siirsin käpäläni nopeasti pois Käärmekullan omalta ja kietaisin häntääni tiukemmalle ympärilleni. Köhin selvittäen kurkkuani ja räpyttelin ilon ja onnen kyyneleet pois silmistäni. En vain pystynyt ajattelemaan Käärmekullalle pentuja kasvatettaviksi ilman itkemistä. Hän oli minulle niin tärkeä ja, jos hän saisi pentuja voisin ajatella ne melkein sukulaisinani, sillä Käärmekulta oli minulle kuin tytär. Sisuksissani kihelmöi tietää lisää siitä miksi Käärmekulta kyseli tälläistä minulta.
“Kultaseni, onko sinulla joku tietty kissa, jota ajattelet kun puhut pennuista. Niin kumppanimielessä tarkoitan”, kysyin ja katsoin soturia lempeän leikkisästi. Halusin tietää josko tällä oli jotain säätöä jonkun kanssa.
//Käärme?
