Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
Sypressikuiske oli menettänyt kummatkin pennuistaan ja hän oli murtunut sisältä. Nyt nuori kuningatar nyyhkytti hysteerisesti nojaten Hallavarjoon. Hän oli kertonut tälle ennen aurinkoroihuakin, mikä oli tietysti hieman töykeää edesmenneiden pentujen isää kohtaan. Hallavarjo kysyi tarvitsisiko Sypressikuiske apua Vadelmapentu-paran hautaamisessa.
“Jos tulet siis, ottaisin sinut mukaani mielelläni”, Sypressikuiske sanoi ääni hysteerisen itkun jäljiltä käheänä. Hallavarjo katsoi ottotytärtään myötätuntoisesti ja ksoketti häntä hännällään. Sypressikuiske nosti pienen Vadelmapennun ruhon hampaisiinsa ja kiikutti tämän leirin ulkopuolelle. Hallavarjo seurasi uskollisesti häntä ja he hautasivat pienen pennun veljensä hautapaikan viereen yhdessä.
“Tähtiklaani tarkoitti tämän menevän näin. Olet vahva naaras eikä se ole sinusta kiinni”, Hallavarjo naukui surullinen sävy äänessään.
“Kiitos”, Sypressikuiske naukui hymyillen ihan pienesti. Todellisuudessa hän syytti itseään sisällään eikä hän oikein voinut salata sitä ottoisältään, koska tuo tunsi naaraan niin hyvin.
“Minun täytyy kertoa Aurinkoroihulle mutta en tiedä mitä sanoisin”, Sypressikuiske naukui mieli ja häntä maata laahaten. Hän ei villeimmissä kuvitteluissaankaan ajatellut, että Aurinkoroihu suuttuisi tai syyttäisi kumppaniaan mutta silti häntä pelotti.
//Halla?
