Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
Hallavarjo kysyi minulta olinko ehtinyt ystävystyä jo muiden kissojen kanssa. Mietin hetken. En ollut ystävystynyt tai edes jutellut suurimman osan klaanitovereistani kanssa mutta en voinut valehdellakkaan. ”En, en oikeastaan,” sanoin ajatellen tunnetta, joka oli vellonut sisälläni Aurinkotassun kanssa käydyn todella kiusallisen keskustelun jälkeen. ”Tunnen itseni välillä todella ulkopuoliseksi,” vuodatin tunteeni valkoturkkiselle kollikissalle, ”Joskus minusta tuntuu kuin olisin omassa kuplassani ja sen takia kukaan ei pystyisi lähestyä minua tai tutustua minuun.” Katsahdin käpäliini nolona. Rinnassani yleensä palava tuli tuntui kipinöivän sammumaisillaan. Siirtelin käpäliäni. Nostin taas katseeni kolliin, joka näytti pohtivan. En voinut yhtään arvioida mitä hänen päässään juuri sinä hetkenä liikkui. Aika tuntui hirveän pitkältä mutta tiesin, ettei aikaa oikeasti ollut kulunut edes kauaa mutta aloin jo hermostua hieman. Hiljaisuus kävi melkein painostavaksi. Sitten päätin nostaa katseeni ystävääni. Hymyilin hänelle. ”Sinun kanssasi ei tunnu yhtään ulkopuoliselta,” vakuutin ja toivoin, että kolli uskoisi. ”Hyvä kuulla,” soturi hymyili minulle varovaisesti. ”Toivon, että saan jonkun hyvän soturin mestarikseni,” sanoin ja lisäsin äkkiä, ”sinä olisit mahtava mestari!” Jännitys välillämme tuntui laukeavan. Mutta Hallavarjo tuntui vielä haluavan sanoa jotakin.
// Halla
