Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
”En ole ihastunut,” sanoin hölmistyneenä. ”En ole edes tavannut suurinta osaa klaanin jäsenistä,” sanoin, koska se oli totta. Olin tähän asti jutellut voin Hallavarjon kanssa ja nyt tietenkin Aurinkotassunkin. Kimalaistassu taitaa olla hyvän näköinen kuin noin ihana ja kaunis kissa on korviaan myöten rakastunut häneen. Siirtelin tassujani nolona. Rinnassani tuntui palavan tuli josta sain voimaa mutta en tiennyt miksi se tunne oli ilmestynyt sinne. Värähdin. Olin kai ihastunut Aurinkotassuun. Sydämeni läpätti niin lujaa, että se tuntui hyppäävän rinnastani ulos. ”Kimalaistassu taitaa olla kaunis,” sanoin allapäin, ”Olisinpa minäkin oppilas niin ei tarvitsisi kyhnätä koko päivää pentu tarhassa vanhusten kanssa.” Aurinkotassu näytti vaivaantuneelta. Tunsin itsekin kovaa halua kaivautua maan sisään. Hän ei osannut sanoa mitään muuta nousi vain ylös nyökkäsi minulle ja lähti. Häntäni valahti. Miksi? Miksi olen näin huono kaikessa? En tuntenut yhteen kuuluvuutta klaanini kanssa sitten yhtään. Olin vain hiljaa ja katselin kissojen menoa. Itkin hiljaa. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani vaikka yritin estellä niitä kaikin voimin. Hallavarjo oli ainut kenen kanssa minulla tuntui sujuvan. Vaikka yritin ravistaa negatiiviset ajatukset pois mielestäni ne tuntuivat pesiytyvän sisälleni kuin makuusijalle rankan päivän jälkeen itse voisin. Tassutin allapäin pentutarhaan. Sydämeni jysähti kun tajusin olevani aivan yksin pesässä. Laahustin makuusijalleni ja niiskaisin lohduttomana. Nukahdin pian rauhallisesti hengittäen.
