Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
Nousin makuusijaltani pudistellen sammalia turkistani. Venyttelin jäykkiä jalkojani jotka eivät olleet vielä tottuneet nostamaan painoani. Olin nukkunut pitkään ja hyvin. Työnnyin ulos pentutarhasta. Kirkas valo miltei sokaisi minut. Räpyttelin silmiäni jotta tottuisin ensimmäisen aamuni ulkona ensimmäisiin auringon säteisiin. Haukottelin raukeana hyvistä yöunista. Maistelin ilmaa – uusia tuoksuja tulvi, joka puolelta. Vetristin käpäliäni ja tassutin edemmäs leirissä. En halunnut jäädä paikoilleni vaan tutkia joka nurkan ja kolon. Lähdin kävelemään eteenpäin ja satuin jonkun piikkiherne tunnelin eteen. Uskoin sen olevan reitti ulos leiristä joten väistin etten vain joutuisi syytetyksi ulos pyrkimisestä. Haistelin ilmaa ja huomasin yrttien tuoksun tulevan hieman takaani. Käännyin sinne ja tassuttelin kahden kiven luokse. Niiden halkeaman edessä oli pensas – tämä oli varmasti parantajan pesä. Palasin piikkihernetunnelille ja maistelin ilmaa – se tuoksui houkuttelevalta. Tassutin sisään siihen tunneliin. Yhtäkkiä minut vedettiin niskanahasta pois tunnelista. ”Hei!” huudahdin peloissani – olinko jäänyt kiinni? ”Hei pikkuinen, eipäs yritetä karata,” valkoinen kolli torui. ”En yrittänyt karata halusin tutkia leiri,” puolustauduin. ”Esittelisitkö leirin minulle?” kysyin uteliaana.
//Halla?
