Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
Hallawvarjo oli kysynyt, odotanko oppilas aikaani innolla joten vastasin hänelle totuuden mukaisesti olihan hän ystäväni. ”Odotan mutta kyllä minua jännittää,” olin sanonut hänelle. Hymyilin. ”ja anteeksi Halavaviiksen puolesta,” sanoin hiljaa ja katsoin soturia surullisena hänen menetyksestään. Nuolaisin rintaani uupuneena. Hallavarjo katsahti minuun. ”Meneppäs siitä nukkumaan,” hän sanoi ja jatkoi äkkiä kun huomasi ilmeeni, ”voimme jutella taas huomenna.” Katsahdin tassuihini. ”Öitä sitten,” sanoin ja tassutin poispäin kollista nyökäten. Hallawarjo hymyili ja tassutti takaisin kumppaninsa luokse. Naaras hymyili vielä minulle ja otti sitten Hallavarjon vastaan kehräten. Tassutin leirin poikki pentutarhalle. Niiskaisin nenääni. Olisin halunnut olla jo oppilas. Ehkä minut laitettaisiin Hallavarjon uudeksi oppilaaksi. Valkoinen kolli oli kertonut, että oli ollut Korppisiiven mestari aikoinaan. Tulisikohan minustakin niin hyvä soturi, että saisin oppilaan? mietin hiljaa mennessäni makuusijalleni. Käperryin kerälle pentu tarhassa, joka tuntui tyhjältä. Olin pesässä ainoa pentu nyt kun Kuutamopentu oli nimitetty -tassuksi. Olin tietenkin iloinen hänen puolestaan mutten ollut ehtinyt jutella hänen kanssaan. Olin tähän asti jutellut vain Hallavarjolle ja olipa onni, että satuin juuri hänen seuraansa. Minua alkoi väsyttää todenteolla joten laitoin silmäni kiinni. Meni hetki ennen kuin nukahdin syvään uneen.
