Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
“Mitä pidit, oletko ennen käynyt leirissä?” kolli kysyi ja hymyili minulle varovaisesti. Hymyilin itse takaisin leveästi. “Se on niin iso!” naukaisin ja hypähdin paikallani. “Tämä oli ensimmäinen kertani ulkona,” vastasin vielä naurahtaen iloisesti. “Olen muuten Hallavarjo,” valkoinen kolli esitteli itsensä. “Hallavarjo,” kuiskasin hiljaa. Nimi kuulosti pehmeältä ja kuvasti kollin turkkia hyvin. Katselin leiriä vielä – Litteäkivi jonka päällä päällikkö puhui ja sotureiden pesä! Oli paljon kaikkea muistettavaa ja varottavaa mutta oppilaana olisi vielä paljon enemmän. Katselin jonkun soturin menoa, kun tämä käveli leirin poikki toisen kissan luokse – tietäisimpä keitä nuo ovat. “En ole tavannut ketään noista kissoista ennen,” sanoin hieman epäilevästi. “Ei siinä mitään, mene vain tutustumaan heihin, kun haluat,” Hallavarjo naukaisi ja nyökkäsi muita kissoja kohden, “Tuossa ovat Hiilloskatse ja Nokilintu. He ovat klaaninvanhimpia,” hän kertoi. “Sen minä tiesin,” sanoin ja hymyilin taas. Olin iloinen siitä ettei soturi voinut kertoa minulle vain uusia asioita. Nostin ruskearaidallisen pääni ja kurkottelin katsomaan mitä leirin toisella puolen tapahtui. “Onko sinulla pentuja tai oppilasta?” kysyin Hallavarjolta uteliaana.
// Halla?
