Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
”Miten oppilasaikasi näin muuten on lähtenyt käyntiin?” Hallavarjo kysyi. “Ihan mallikkaasti”, tokaisin nopeasti. “Ajattelin rohkaistua ja jutella muille oppilaille jossain vaiheessa”, sanoin hymyillen niin aidosti kuin kykenin. “Onko sinun ja Aurinkotassun välillä tapahtunut jotain, jos saan kysyä?” Hallavarjo kysyi varovaisesti. “Eipä oikeastaan mitään merkittävää. Vain hiukan kiusallisia juttuja”, sanoin punastuen turkkini alla. “Lainaan Sypressitassua, jos et pane pahaksesi Hallawarjo”, Korppisiipi sanoi hymyillen hiukan. Naaras laski häntänsä lavoilleni. “En pane.” “Menemme ensimmäisiin taisteluharjoituksiisi”, mestarini sanoi ja lähti kuljettamaan minua kohti leirin uloskäyntiä. Mehiläistassu ja Nokkospilvi odottelivat jo siellä. Lähdimme kohti paikkaa jossa harjoittelisimme. Kun olimme perillä, Nokkospilvi käski Mehiläistassua opettamaan minulle jotain. “Opetan sinulle vaikka ensin sen, että kuinka väistää hyökkäystä”, hän sanoi. Nyökkäsin. “Hyppää jommalle kummalle sivulle, kun hyökkään”, hän opasti hymyillen. Nyökkäsin taas tällä kertaa hymyillen itsekin. “Oletko valmis?” kolli kysyi. “Olen”, sanoin itsevarmasti hymyillen. Kolli tuntui mukavalta kissalta. Mehiläistassu hyökkäsi ja väistin oikealle hyähtäen. Horjahdin, mutta en kaatunut. “Hyvä”, Korppisiipi kommentoi, “Ensi kerralla yritä pysyä käpälilläsi ja pitää katse vastustajassa. Älä päästä häntä taaksesi pois näkökentästäsi.” Hymyilin hänelle hyväksyvästi ja asettauduin uudestaan paikoilleni. Mehiläistassu nyökkäsi ja hyökkäsi taas. Väistin tällä kertaa väistin vasemmalle ja pysyin käpälilläni. Unohdin vain kääntyä kohti toista oppilasta joten suoritimme liikkeet monen monta kertaa. Aloin jo väsyä väistelemään edestakas, oikealle ja vasemmalle. Hallitsin tasapainoni jo hyvin ja muistin kääntyä melkein jokaikinen kerta kohti vastustajaani, mutta Korppisiivelle se ei vielä riittänyt. Hän halusi selvästi, että kertaisimme niin monta kertaa kunnes joko joka kerta onnistuisin tai olisimme niin lopenuupuneita ettemme pystyisi enää edes käpälää liikautttamaan. “Jos seuraavat kolme kertaa onnistuvat voimme mennä takaisin leiriin”, hän sanoi ja vahvisti ajatuksiani. Tein kolme väistöä onnistuneesti ja olin todella tyytyväinen siihen, että pääsimme takaisin leiriin ja syömään. Vatsani kurni jo hurjasti. Leirissä nappasin myyrän ja asetuin syömään sitä oppilaiden pesän edustalla. Olin siirtänyt pesäni oppilaiden pesään ja olin iloinen siitä, ettei minun tarvinnut enää olla yksin pentutarhassa. Söin myyräni ja menin pehkuihin tassut hellinä ensimmäisestä päivästäni oppilaana. Olin iloinen oppilaana olemisesta. Nukahdin nopeasti syvään uneen.
