Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin tullut takaisin rajan tuntumaan keskiyöllä. En ollut kuullut vielä pihaustakaan Pyörretassusta. Yhtäkkiä kuului rasahdus ja pimeydestä syöksyi hahmo suoraan päälleni. Väistin iskua ja hyppäsin kollin päälle. Sihahdin: “Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi!” Pyörretassu kömpi jaloilleen ja pudisteli turkistaan lehtiä ja pölyä. “Etkö ole iloinen, kun saavuin paikalle?” hän kysyi nostaen kuonoaan ylemmäs. Röyhistin rintaani arvokkaasti. “Tottakai olen iloinen”, naurahdin. “Saavuit juuri sopivasti todistamaan uuden klaanin luomista”, keksin. “Saanko olla sen päällikkö?” Pyörretassu kysyi silmät suurina. “Et!” naukaisin arvokkaasti. “Saanko esitellä sinulle Sypressiklaanin Sypressitähden. Se olen minä… minä… minä… minä!” kehräsin ja loikkasin oksalle, kuin päällikkö konsanaan. “Ja sinä se olet Pyörre.. Pyörrekäpälä”, päätin. “Ei haluan olla Pyörresydän!” “Hyst! Minä päätän olenhan päällikkösi!” naukaisin huvittuneena. Loikkaisin alas sohvalta ja ponkaisin Pyörretassun kimppuun. “Taistellaan päällikkyydestä sitten!” ärähdin leikkisästi ja olin puraisevanani palan Pyörretassun käpälästä. Isompi kolli oli taitava mutta kokemukseni oli hyvä vastus tälle. Kamppalimme yhdessä ja kierimme ympäriinsä vähän molempien rajojen ulkopuolella. Emme edes tajunneet piilottaa jälkiämme, kun tulimme tänne ja se jäykisti minut hetkeksi. Pyörretassu sai iskun etujalkaani ja menetin tasapainoni ja kaaduin mätkähtäen maahan.
//Pyörre
