Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
Aselin Mehiläistassun luo jännittyneenä. “Hei”, naukaisin epävarmasti mutta hymyillen hieman. “Hei vain”, Mehiläistassu sanoi hymyillen. “Olen jo hetken halunnut kertoa jotain”, sanoin mutta jokin esti minua sanomasta sitä heti. “Kerrohan vain.” “Olet mukavan tuntuinen ja komea ja luulen tykkääväni sinusta”, sanoin ja kylmät väreet kulkivat turkillani. “Olen otettu mutta todella pahoillani siitä ettei tunteeni sinua kohtaan ole samanlaisia”, Mehiläistassu sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Värähdin hiukan mutta kolli oli ilmaissut asiansa niin kauniisti, etten voinut olla kunnioittamatta häntä vielä suuremmin. “Olen todella pahoillani ja olet mielestäni kaunis ja hyvin kiltti.” Hymyilin vaikka sisimpääni sattui hiukan. “Ei se mitään”, sanoin hiukan vaivalloisesti. Kolli hymyili ja nyökkäsi minulle kunnioittavasti. Hän meni omalle makuusijalleen ja minä menin omalleni Aurinkotassun viereen. “Olen pahoillani”, Aurinkotassu katsoi minuun säälivästi. “Noh saimme molemmat pakit sitten”, sanoin hieman harmissani. En ollut mitenkään suunniltani niinkuin Aurinkotassu oli ollut Kimalaistassun takia mutta kyllä minua hieman harmitti. Asetuin mukavaan asentoon makuusijalleni ja hymyilin hieman mutta se ei tuntunut aidolta hymyltä. Sellaiselta jonka luominen kasvoille on vaivatonta.
