Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
”Kerroin Kimalaistassulle tunteistani. Luulin että hän pitäisi minusta. Hän sanoi ettei ole valmis kumppanuuteen, eikä tunne sellaisia tunteita minua kohtaan,mutta voimme olla yhä hyviä ystäviä”, Aurinkotassu oli kertonut. Turkkini kihelmöi hieman. “Olen pahoillani”, sanoin lempeästi ja kosketin nenälläni kollin lapaa. “Pääset varmasti siitä yli ja löydät jonkun, joka tuntee samoja tunteita sinua kohtaan. Olen varma siitä – olet komea ja ystävällinen kolli.” Punastuin tajuttuani, että kuulostin aivan siltä, kuin olisin ollut rakastunut kolliin. Aurinkotassu katsahti minuun. “Olen tosissani”, sanoin vielä. Kolli hymyili jo hiukan. Väre kulki turkkini alla, kun muistin harjoitustuokioni Mehiläistassun kanssa. Olin ihastunut kolliin mutta Aurinkotassukin oli komea. Tiesin, että Mehiläistassu ei voisi tykätä minusta sillä tavoin koskaan. En ollut tarpeeksi kaunis tai viehkeä. “Haluan kertoa yhden jutun mutta en tiedä pystynkö siihen”, kuiskasin. Mehiläistassu ja muut oppilaat olivat lähteneet jo pesästä jonnekin. “Kerro vain jo pystyt”, Aurinkotassu sanoi jo hieman paremmalla mielellä. “Olen ihastunut johonkuhun”, kuiskasin vaivalloisesti ja punastuin yhtäkkiä. “Keneen?” Aurinkotassu ei voinut pidätellä uteliaisuuttaan. En kokenut sitä huonona tai häiritsevänä asiana. Hymyilin ja henkäisin entoutuakseni. “Mehiläistassuun”, sanoin punastuen vielä pahemmin. Onneksi turkkini oli niin paksu, ettei sen läpi voinut nähdä punastumistani. “Kerro se hänelle”, Aurinkotassu kehotti. “Et häviä mitään vaikka hän ei tuntisi mitään takaisin, koska niin kuin sanoit aina on kissoja.” Hymyilin hieman. En kestänyt ajatusta, että Mehiläistassu ei pitäisi minusta sillä tavoin. “En oikein ole varma.” Siirtelin käpäliäni mutta nostin sitten katseeni kolliin. “Lupaa olla ystäväni, ikuisesti”, katsoin kollia vaativasti mutta silti hitunen lempeyttä ketseessa ja hymyssäni.
// Arska?
