Syreenisumu
Kirjoittaja: Ampiainen
Katselin lempeästi perhopentua joka oli juuri pyydelyt anteeksi mutta edes tiennyt mistä syystä hän oli pyytänyt anteeksi? Se ei oikeastaan minua kiinnostanut laisinkaan minua harmitti ainoastaan se että naaras varmasti tunsi jostakin syystä huonoa omaatuntoa. Tiesin että minun pitäisi vastata hänelle sillä muuten hän varmasti luulisi että olin vihainen tälle tai jotain. Suljin silmäni ja henkäisin syvään. Aukaisin taas silmäni ja käänsin katseeni nuoreen kissaan. Katselin häntä lempeästi kehräten hellyyttävästi pienelle naaraalle.
”Ei se mitään”, mau’un sydämellisesti. Perhopentu katseli tassujaan mutta nosti päänsä pystyyn kun kuuli sanani. Tunsin sisälläni pelkää hellyttää häntä kohtaan, kosketin häntä hellästi nenälläni hänen kuonoaan. Hän oli niin kaunis..
”Olet varmaan todella ylpeä siitä kun näyttät niin paljon isältäsi, minä ainakin olen todella ylpeä siitä että olen todella paljon emoni näköinen”, mau’un hellästi pikku naaralle. Naaras katsoi minua suoraan silmiin hymyillen.
”Olenhan minä vaikka minä kylläkin haluaisin mieluusti tavata isäni enkä vain kuulla hänestä. Tunsin koskevan pistoksen rinnassani ja ajattelin millaista olisi jos minä en olisi koskaan tavannut emoani taikka isääni. Sydämeni tuntui raskaalta kun ajattelin että tämä pentu ei ollut koskaan tavannut emoaan ja isäänsä tai siis olihan hän heidät tavannut mutta ei sillä tavalla kuin moni muu.
”On varmasti kauheaa kun ei tunne vanhempiaan kuin vain muiden kertoman mukaan”, mau’un myötätuntoisesti. Sydämeni tuntui raskaalta ja tyhjältä pikku pennun puolesta. Ajattelin että voisin vaikka kertoa tälle lisää siitä millaista on olla oppilas. Sydämessäni tunsin että minun pitäisi kuitenkin auttaa häntä tuntemaan vanhempansa paremmin mutta enhän minä itsekään tuntenut kunnolla tämän vanhempia.. tuntui väärältä että en kyennyt autamaan tätä pentua asiassa millään tavalla.. sydämeni tuntui raskaalta mutta yritin saada ajatukset pois ikävistä asioista, joten päätin kysyä halusiko hän kuulla enemmän oppilaana olemisesta.
”Haluaisitko kuulla lisää siitä millaista on olla oppilas?” Kysyin lempeästi. Perhopentu hyppähti innostuneena ja nyökkäsi hymyillen. Naurahdin naaralle huvitunenaa tämän innostuksesta ja näpäyttin tätä hellästi kuonolle hännälläni jotta hän kuuntelisi hiljaa jotta tällä kertaa kuulisikin mitä sanoin.
”Oppilas oppetelee taisteluliikeitä ja saalistusliikeitä, mutta he joutuvat tekemään myöskin vähän ikävämpiä askareita kuten esimerkiksi joutuvat vaihtamaan maakualusia klaaninvanhimille ja kuningatarille tai vaihtamaan klaaninvanhimpien punkkit mutta on niissä hyviäkin puolia klaaninvanhimat saattavat näet kertoa tarinoita Samalla kun heidän punkkejaan hoidetaan tai kun heidän maakualusiaan vaihdetaan”, kerroin oppilaana olon perusasioita hellälla äänellä.
//Perho?
