Syreenisumu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tassutin partion perässä sisään leiriin, olin puoli unessa joten Tassutin oitis upuneena soturien pesään ja miltei nukahdin pystyyn soturien pesälle, mutta pääsin juuri ja juuri makuualusilleni nukahtaen miltei heti.
Aukaisin silmäni kirkaassa auringon valossa. Nousin hitaasti istumaan ja venytelin raukeasti. Nousin lopulta seisomaan ja tunkeuduin ulos soturien pesästä ja tassutin klaanin vanhimpien katsomaan emoani. Kun tunkeuduin sisään pesään niin huomasin että kukaan ei ollut hereillä mutta yksi asia sai karvani nousemaan pystyyn. Tuijotin hiiloskatseen ruumista – vanha kolli ei näyttänyt henkitävän! Hiivin lähemmäs kollia tarkistaakseni asian. Nuuhkaisin uteliaasti kollin turkkia mutta se haisi kuolemalta.. Koskin hitaasti kollin turkkia ja silmissäni loisti suru – vanha kolli oli ilmiselvästi kuollut unissaan.. Kollin turkki oli kylmä.. Olin kyllä jo muista merkeistä tajunnut kollin kuoleen. Minun pitäisi mennä kertomaan mesitähdelle tämän kuolemasta, käänsin katseeni kollin kumppaniin ja tunsin surua; tämä ei edes tiennyt kumppaninsa kuoleen.. No hän saisi tietää sen heti herätyään tai aijemin. Luikahdin nopeasti ulos pesästä kohti päällikkön pesää. Hiivin hiljaa lähemmäs mesitähden pesää kunnes lopulta pääsin perille klaanin päällikkön pesälle.
”Mesitähti!” huudahdin pesään sydän kurkussa. Kuulin pesästä ääntä ja sitten päällikkö ilmiselvästi pyysi minut sisään. Totelin kuuliaisesti kollia ja hiivin tämän pesään. Karvani olivat edelleen pystyssä mutta silotin ne kuitenkin nopeasti.
”Mesitähti, minulla on ikävä uutinen”, mau’un silmät viirussa. Mesitähti katsahti minua ja näytti hetken pelokaalta mutta se katosi nopeasti. ”Kävin juuri klaanin vanhimpien pesässä ja.. Hiiloskatse oli kuollut..”, mau’un sydän kurkussa takelelen. ”Hän ilmiselvästi on kuollut nukuesaan”, lisään ja alan perääntyä ulos pesästä. Mesitähden silmissä loisti suru klaanin vanhinta kohtaan mutta minä en halunnut jäädä pesään sisälle joten luikahdin ulos ja loikkin eteenpäin, törmäsin yllätäen nopsaliekkin.. En ollut huomannut kollia!
”Anteeksi! En huomannut sinua.” mau’un silmät viirussa kollille. Nopsaliekki ei näyttänyt yhtään suutuneelta. Tunsin yllättäen rauhoitavan tunteen kollin lähellä.
”Haluaisitko ehkä lähteä kanssani saalistamaan tai ihan vain kävelylle?” kysyin ujohkona. Nopsaliekkin silmät painuivat viirun mutta tämä kuitenkin vastasi myöntävästi. Kehräsin hyvilläni ja loikkin ulos leiristä siirtäen hiiloskatseen kuoleman mielessäni taka-alalle, en halunnut ajatella sitä nyt.. Joutuisin ajatelemaan sitä sitten myöhemmin illalla.. Tassutin vikkelästi ulos sisäänkäynti tunnelista odotaen kyllä Nopsaliekkiä että kolli ei jäisi jälkeen. Katselin nopsaliekkiä syvälle silmiin lempeästi kehräten. Kipitin nopsaliekkin rinnalla metsässä ja ajattelin aloittaa keskustelun, Päätin kysyä tämän erakkojuurista
”Hei, nopsaliekki millaista oli olla erakko melkein koko ikäsi?” kysyin uteliaana.
//nopsis? :3
