Syreenisumu
Kirjoittaja: Ampiainen
”En.. En halua” mauun. En halunnut kertoa siitä entä jos nopsaliekki pitäisi minua heikkona?
”Selvä, ei se mitään ymmärrän” nopsaliekki vastasi Hymyillen.
”Haluan olla nyt vain rauhassa” mauun ja katson anovasti nopsaliekkiä. Kolli nyökkäisi ymmärtäväisen näköisenä ja nousi seisomaan ja tassuti pois. Hymyilin hitusen katsoessani nopsaliekin perään. Kolli oli kiltti ja mukava.. Ja niin komea. Sydämmeni pampasi innosta. Mutta siirsin nopsaliekin ajatuksissanin taka-alalle. Nousin seisomaan ja katsoin vielä kollin perään, kunpa hän ei olisi totelut pyyntöäni ja lähtenyt. Pudistelin päätäni. Ei en saisi ajattella noin. Kolli oli aivan samanarvoinen kuin muut klaanitoverit.. Siirsin vaivanloisesti katseeni toiseen suuntaan ja kiinnitän kiinostukseni sitten tuoresaalis kasaan. Vatsani murisi. Päädyin siis loikimaan sen luo ja ottamaan siitä epätavallisen pulskan oravan vuodenaikaan nähden. Siirryin sitten oravan kanssa sivummalle ja alan sitten syömään sitä. Se oli maitava. Syötyäni oravan nuolen huuliani ja nousen seisomaan. Siirsin katseeni taas tuoresaalis kasaan. Voisin mennä metsään hakemaan riistaa vastineeksi oravan syömisestä. Miksi pitäisi? Ei riistan syöminen ollut kiellettyä! Käännyinkin siis kohti soturien pesää ja tassutan sitä kohti. Sisään päästyäni menen maakualusilleni, käperyn niihin ja lasken pääni käpälieni päälle ja hännän nenälleni ja yritän saada unta.
*Nyt on ilta joten saan mennä nukkumaan.. Ainakin uskoisin niin? Minua ei olla tietääkseni lähetetty mihinkään myöhäiseen partioon*, ajattelen ja niiden ajatusten kanssa lopulta sain unta.
