Syreenitassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Venyttelin hiljalleen oppilaiden pesässä ja suunitelin että menisin etsiskelemään nokkospilveä. Nousin nopeasti ja astelin ulos pesästä vilkuilen ympärilleni ja lopulta huomasinkin hänet, hän tassuti minua kohden.
”Hei syreenitassu! Ajattelin oppetaa sinulle uuden taisteluliikeen”, Nokkospilvi ilmoitti. Hymyilin ja heilutelin häntääni edes takaisin innokkaasti.
”Harjoittelemmeko leirissä?” Kysyin kohteliaasti. Nokkospilvi nyökkäsi ja kehoti minua istuutumaan hetkeksi.
”Tosiaan kuten jo äsken sanoin aijon oppetaa sinulle uuden taisteluliikeen elikä oppetan sinulle liikeen hyppää ja taraudu” , mestarini seliti. Katselin hetkisen kiinnostunut ilme kasvoillaani kuinka mestarini näytti miten liikee meni hän oli loikkavinaan vastustajansa selkään ja tarrautua siihen tosin hänen kyntensä olivat sisällä.
”Näyttää aika helpolta”, naukaisin uteliaana.
”On sinun vuorossi kokeilla näytä kuinka hyvin onnistut”, nokkospilvi naukaisi hymyillen. nyökkäsin ja loikkasin ilmaan ja kuvittelin että edessäni olisi vastustajani selkä, olin tarautuvani siihen.
”Hyvin meni syreenitassu! Voit nyt koittaa liikettä minuun jos haluat”, nokkospilvi nyökkäsi hyväksyvästi. Hymyilin ja nyökkäsin kohteliaasti. Odotin kärsivällisesti että nokkospilvi ehtisi valmistauttua kunnes lopulta loikkasin mestarini selkään, tarauduin kynnet esillä kiinni naaran karvoihin mutta varoin kuitenkin tarkasti etten sattuisi häntä. Loikkasin nopeasti alas mestarini päältä ja katselin häntä utelias pilke silmissäni.
”No? Menikö hyvin?” Kysyin uteliana.
”Se meni hyvin syreenitassu!” nokkospilvi vastasi ylpeä loiste silmissään.
”Voisinko mennä nokkospilvi vai aijotko oppetaa minulle vielä lisää?” Kysyin. Nokkospilvi kuitenkin vain pudisteli päätän ja päästi minut menemään. Katselin ympärilleni etsiskelen Sypressikuisketta sillä halusin näyttää emolle mitä olin juuri oppinut kuitenkin huomasin että eräs toinen kissa oli tulossa luokseni, kun katsoin tarkemmin tajusin naaran olevan käärmekulta.
”Hei käärmekulta!” Naukaisin hymyillen.
”Hei syreenitassu”, käärmekulta vastasi.
”Näitkö mitä nokkospilvi opetti minulle?” Kysyin uteliaasti hymyillen.
”Kyllä minä näin, se meni minun mielestäni hyvin”, käärmekulta vastasi.
”Käärmekulta etkös sinä ollut hetken kanssani kun olin pentu? Silloin kun emo jaa kimalaistoive hoitivat sinua? Mutta miksi sinä olet jo nyt oppilas…?” Kyselin naaralta uteliaana.
*Olen ollut häntä kauemmin oppilaana… Tiedän että ei ole hänen vikansa että hänet nimitettiin aijemin kuin minut mutta miksi?* Ajattelin sydän syrjällään.
”Olin toki samaan aikaan pentu kuin sinä ja sinua ehkä hieman nuorempikin, mutta Kultasiipi taisi vain ajatella, että olin valmis soturiksi hieman aikaisemmin. En tosin tiedä oliko hän asian kanssa oikeassa vai väärässä, sillä tunnen itseni edelleen hyvin pentumaiseksi”, Käärmekulta naurahti lempeästi katkaisten ajatukseni.
”todellako? Minusta tuntuu ikävältä että sinusta tehtiin soturi ennen minua kun itse olin harjoitellut kauemmin… Se ei kuitenkaan ole sinun vikasi”, naukaisin hymyillen väkinäisesti. j-ja minua ei ole edes nimitetty soturiksi vielä…”, lisäsin hitusen takellelen.
”Älä hätäile, kyllä sinusta jo pian tulee soturi. Turhaan ajattelet asiaa liikaa, sinun kannattaisi pitää hauskaa oppilaana, kun vielä voit”, Käärmekulta naukui ja hymyili naaraalle hieman.
”Kiitos… Minä taidan tästä mennä”, naukaisin hymyillen hitusen käärmekullalle. Ennenkuin naaras ehti vastata kipitin kohti oppilaiden pesää ja painauduin sammal- ja sananjalka pedille ja nukahdin.
Hetkisen päästä heräsin ja nousin ylös.
”Mitä minun olikaan pitänyt tehdä kun tulin tänne…?” Mutisin nolostunenaa unohtamisestani. Lopulta muistin:
”Ai niin! Minunhan piti mennä näyttämään sypresikuiskeelle se uusi taisteluliike jonka nokkospilvi opetti minulle!” Huudahdin hymyillen. Tassutin ulos oppilaiden pesästä ja lähdin kohti pentutarhaa jossa emo nykyään nukkui. Katselin taakseni ja huomasin veljeni sädepennun leikkimässä käärmekullan kanssa. Pyöräytin vain silmiäni ja lähdin kipitämään kohti pentutarhaa. Kuulin ylättäen äänen pesästä:
”En itse asiassa ole, minun varmaan pitäisi mennä hakemaan korpipentua ja varpupenta koska on heidän päiväuniensä aika”, lehtomyrsky niminen naaras naukaisi. Ajattelin että pyytäisin emon ulos pesästä ja esittelisin liikeen vasta sitten.
”Hei emo! Haluaisitko nähdä uuden taisteluliikeen jonka nokkospilvi opetti minulle aijemin? Meidän kannattaa varmaankin mennä ulos pesästä sitä varten koska täällä pesässä ei oikeastaan ole tilaa siihen”, maun hymyillen emolle.
”Sopii hyvin syreenitassu mennään ulos pesästä jotta voit näyttää sen liikeen”, emo vastasi hymyillen iloisena. Tassutin ulos pesästä ja katselin ympärilleni kunnes lähdin tassutamaan kohti erästä tilavaa länttiä leirissä. Käännyin katsomaan emoani ja nopeasti loikkasin ilmaan ja olin tarautuvani kiinni viholliseen ja tein pari nopeaa iskua takakynsilläni toivoen liikeen menneen hyvin. Laskeuduin tarkasti maahan ja katsahdin kohti emoa joka katseli minua ylpeän näköisenä.
”Menikö hyvin? Se liike lli muuten hyppää ja taraudu!” Naukaisin röyhistäen ylpeänä rintaani silmät loistaen innokkaasti. Katsoin emoa hetkisen odotaen vastausta hymyillen iloisena. Emo hymyili ja lopulta aukaisi suunsa vastatakseen.
”Tuo meni hyvin syreenitassu, olen ylpeä sinusta”, emo Maukui ylpeänä. Hyppähdin ilmaan innostuksesta ja ehdotin että hakisin jotakin tuoresaliskasasasta jaettavaksi.
”Sopii kyllä”, emo vastasi. Lähdin nopeasti tuoresaliskasalle mutta kysyin ennen kuin otin mitään olivatko kaikki kuolonklaanilaiset syöneet jo tuoresaalista nauttiava kyyhkypyrähdys vain nyökkäsi. Napasin nopeasti kasasta pulskahkon varpusen ja lähdin takaisin emon luokse.
”Voime jakaa tämän varpusen”, naukaisin hymyillen. Sypressikuiske nyökkäsi ja kehotti minua syömään ensin. Kun olin lopulta syönyt osuuteni varpusesta työnsin puoli syödyn varpusen emolle ja katselin kuinka hän söi varpusen loppuun. Kehräsin hymyilen.
”No syreenitassu miten koulutuksessi on mennyt?” Emo kysyi ylpeänä.
”Hyvin! Nokkospilvi on aivan mahtava mestari!” Naukaisin hymyillen. Emo vain hymyili ylpeä ilme kasvoillaan kun aloin puhelemaan koulutuksestani. Kun lopulta lopetin höpötyksen kysyin emolta miten hänellä meni pentutarhassa veljeni sädepennun kanssa. Odotin kärsivällisesti emon vastausta vaikka turkkiani syyhyti uteliasuudesta.
//Sypeliinii :>
KP-boosti käytössä
