Tähtimöpentu
Kirjoittaja: Saaga
Täplikäs naaraspentu loikkaisi sammalesta tehdyn pallon perään ja kierähti kuperkeikkaa sen kanssa. Tähtimöpentu inahti ja pyöritteli päätään noustuaan ylös. Hänen veljensä Murattipentu yritti saada pallon häneltä mutta Tähtimöpentu heilautti sen ilmaan heittäen sen Kimalaistoiveen käpäliin. Kimalaistoive läpsäisi pallon maahan sillä ei saanut sitä ainoalla etukäpälällään kiinni. Murattipentu kaappaisi pallon itselleen ja viskaisi sen hienossa kaaressa sisartaan kohti mutta heitto jäi lyhyeksi ja pallo kierähti maahan. Huomatessaan veljensä jääneen tuijottamaan jotain Tähtimöpennun takana tämäkin vilkaisi sinne suuntaan ja huomasi kollin tallustavan kohti heitä. Kahden pennun kaitsija kallisti päätään hiukan mutta tajutessaan kuka vieras oli hän kiinnitti katseensa taas pentuihin. Loikkasin maassa lojuvan sammalpallon päälle. ”Huomenta, leikittekö te sammalpallolla? Mesitähti kertoikin, että täällä pennut leikkivät niillä. Voisitteko opettaa minullekin säännöt?” kolli kysyi. “Mitkäs ovat nimenne?” vieras kysyi kohteliaasti. “Olen Tähtimöpentu ja tuo on veljeni Murattipentu. Ja kuka sinä mahdat olla?” Tähtimöpentu naukui itsekäs ja vähättelevä sävy äänessään. Tämä myös vilkuili outoa kollia sivusilmällä. “Olen Karju. Olen isänne ystävä ja vierailen Eloklaanissa toistaiseksi”, Karju kertoi edelleen ystävällinen sävy äänessään. Pientä mustavalkoista naaraspentua harmitti, ettei hän ollut isompi koska olisi voinut muuten isotella kollille ja häätää tämän pois niinkuin Mutatasu olisi takuulla osannut tehdä. “Isäni? Isäni on Mesitähti! Hänhän on päällikkö ei sinun laisesi erakko voi olla *minun* isäni ja Eloklaanin *päällikön* tuttava!” Tähtimöpentu isotteli. Karju katsoi pientä pentua huvittuneena.
//Karju
