Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Katsoin seuraa tarjonnutta ystävääni sumeilla silmilläni. Surumielinen katse oli muuttunut epäileväksi. En tiennyt oliko meidän järkevää jutella nyt ellei kolli halunnut. Karjuvirne vaikutti välttelevän katsettani hiukan mutta en antanut sen häiritä juuri nyt. Hän ei katsonut minuun, jos ei halunnut. En uskaltanut sanoa mitään mutta samaan aikaan halusin vuodattaa tunteeni suustani jaettavaksi luotettavan ystävän kanssa. Toisaalta en edes tiennyt oliko Karjuvirne luotettava vai hylkäisikö hän todella minut. Hän oli jättänyt minut kahdeksi kuuksi selviämään ilman yhtäkään ystävää ja olin hädin tuskin käynyt keskusteluja. Olin ehkä pyytänyt lupaa syödä ja kysynyt partioista mutten ollut keskustellut oikeasti mistään viimeisien kuiden aikana. Olin surrut yksin mutta niin oli Karjuvirnekin.
“Voisin kaivatakkin”, naukaisin heikosti. Ääneni oli tarkoitus olla aivan toisenlainen mutta käheäkin ääni sopi tilanteeseen mitä mainioimmin. En välittänyt vaikka kolli saisi minusta surkeamman kuvan sillä hän oli nähnyt jo tarpeeksi monta kertaa, kun olin ollut täysin tolaltani. Karjuvirne istui kömpelösti viereeni. En tiennyt mitä sanoa tälle tai miten aloittaa keskustelu. Ennen oli tuntunut ainakin hiukan helpommalta jutella mutta nyt en löytänyt sanoja suustani tai mielestäni. Mikään ei tuntunut sopivan tähän tilanteeseen. Olisin koonnut itseni ja lähtenyt pois, jos en olisi tiennyt minkälainen Karjuvirne oli oikeasti. Hän huolehti ja kuuntelisi minua, jos vain osaisin selittää ja kertoa mutta en osannut. Minussa oli varmasti jotain vialla. Olin ihan surkea. En osannut edes kertoa huolistani saatika näyttää tunteitani oikealla tavalla. Ehkä olisi vain parempi, jos olisin hiljaa ja näkymätön. Se olisi parempi tapa olla hyödyksi. Totella kuurona ja sokeana palvelijana jokaikistä kissaa. Enhän minä ollut sellainen… Olin vain surkea, tyhmä ja typerä Tähtimötaivas, jonka nimikin kuulosti ihan päättömältä.
“Halusitko jutella jostakin?” kysyin, kun Karjuvirnekään ei sanonut mitään. Toivoin, etten kuulostanut liian töykeältä mutta en halunnut kuulostaa säälivältäkään. Itsehän olin myös aivan suruuni hukkuneena, miksi säälisin häntä?
//Karju?
